Liite N:o 2. 5/JR 53:n sotapäiväkirjaan.
E r ä i t ä y l e i s h a v a i n t o j a n. s. m o t t i v a i
h e e n a j a l t a.
Edellä esitetty ajanjakso komppanian vaiheissa tunnetaan yleisesti
mottivaiheen nimellä. Tämä vaihe alkoi joukkojen siirryttyä radan suunnassa n.
20 km Kiestingistä itään ja vihollisen katkaistua huoltoyhteyden radan kautta.
Radan kautta ei huoltoa voitukaan sitten suorittaa koko aikana siihen saakka,
kunnes pataljoona 6.9.41 siirtyi noin kilometrin verran järvikannaksen
länsipuolelle puolustuslinjaa valmistamaan.
Kun mottivaihe monessakin suhteessa on omalaatuista aikaa, esitän
seuraavassa eräitä seikkoja, jotka eivät varsinaisen päiväkirjan puitteissa
muuten tule kyllin selvästi esille.
P a t a l j o o n a n h u o l t o:
(Pataljoonan huolto toimi luutn. Porkan kertoman mukaan seuraavasti.)
Pataljoonan huoltokeskus sijaitsi Kiestingissä. Komppanioiden
talousaliupseerit oli viety komppanioiden mukana eteen. Ainoastaan pataljoonan huoltoaliupseeri
parin apulaisensa kera toimitti tavarat junalla ja osaksi purilailla ”Kettuun”
saakka (n. 17 km Kiestingistä itään radan varressa olevaan paikkaan.). Tänne
lähettivät pataljoonat edestä hevoskolonnat jonkun upseerin tai hyvän aliupseerin
johdolla. E-tarvikkeet kuormattiin Ketussa joko purilaisiin tahi hevosten
kantosatuloihin, ja kolonna kulki radan eteläpuolta (Puron pohjoispuolella)
rykmentin huoltoon, joka oli järven itäpäässä. Tämä matka oli hyvin vaikeaa,
soista ja vetistä. Kun ilmat yleensä olivat sateisia, kastuivat leipätonkat ja
suuri osa leivistä tippui metsiin. Sieltä niitä oli vaikea poimia, kun matkat yleensä
suoritettiin yön aikana. Rykmentin huollossa toimitettiin talousaliupseerien
avulla e-tarvikkeiden jako pataljooniin, tämän jälkeen komppanioihin ja edelleen
joukkueittain. Tämän jälkeen tulivat komppanioista muutamat miehet hakemaan
joukkueiden annokset ja joukkueissa tapahtui jakaminen miehille.
Yleisenä huomiona haluan mainita, että muona oli sinne säännöllisesti
matkalla, mutta edellä mainituista vaikeuksista johtuen olivat annokset
useinkin pieniä, mutta ketään ei sentään kuollut nälkään.
Johtuen purilaiden ja kantosatuloiden käyttämisestä saivat hevoset yleisesti
säkälyöttymiä ja menivät rasittavista matkoista huonoon kuntoon. Pataljoonan hevosille
suoritettiin sentään vaihto ja siitä syystä säästyivätkin pataljoonan hevoset
pahimmalta.
K o m p p a n i a n t a i s t e l u
k u n t o o n vaikuttavia seikkoja:
Komppanian taistelukuntoon vaikutti mottivaiheen aikana alentavasti
epäilemättä se seikka, että täydennysmiehistö oli suurelta osalta alkujaan
huoltotoimiin määrättyjä miehiä. Alkuperäinen komppanian miehistö vaistosi, ettei
täydennysmiehiin voinut luottaa samalla tavalla kuin alkuperäiseen miehistöön.
Tämä seikka hajoitti tavallaan komppaniaa kahtia.
Jatkuva levon puute aiheutti väsymystä, jonka vuoksi osa miehistä pyrki
omin lupinsa linjoilta pois. Tästä seikasta onkin jo mainittu eräässä toisessa
yhteydessä. Eräät valittivat hermojaan, jotkut joitakin muita vikoja, ja lääkäri
määräsi useita apupalvelukseen. Kun komppaniassa oli jo entuudestaan ylimääräisiä
apupalvelumiehiä, jäi toimitusjoukkueeseen runsaasti sellaisiakin miehiä,
joille ei löytynyt mitään varsinaista tointa.
Kun komppanian toimiston taholla ei ollut mitään kuvaa tilanteen
todellisesta kehityksestä, käännyttiin oma-alotteisesti kenttäsairaalan
lääkärin puoleen pyynnöllä, että ylimääräiset apupalvelumiehet siirrettäisiin
lääkärintarkastustietä rintamantakaiseen palvelukseen. Neuvoteltuaan asiasta divisioonan
lääkärin kanssa ryhtyikin kenttäsairaalan lääkäri asiassa toimenpiteisiin.
8.9.41 siirrettiin rintamantakaiseen palvelukseen komppaniasta 1 aliups. ja 12
miestä.
Komppanian siirryttyä järvikannakselle esitti komppanian päällikkö
edellisen lisäksi toimitettavaksi uuden lääkärintarkastuksen sellaisten kohdalle,
jotka olivat osoittautuneet taistelukunnottomiksi. 12.9.41 toimitetussa
lääkärintarkastuksessa lähetettiinkin rintamantakaiseen palvelukseen vielä
kokonaista 18 miestä. Näin lähetetyistä oli osa viime sodan invaliideja tahi
muuten vaivaisia, esim. sormia puuttui tahi käsi oli jäykistynyt, jonka
johdosta apupalvelukseen määrätty. Erän oli huomattavan kuuro ja suuri osa ”tärähtäneitä.”
Edellä kerrottu siirto voi asiaa tuntemattomasta tuntua liian rohkeasti
suotitetulta, mutta kun on läheltä seurannut asioiden kehitystä, voi todeta,
että e.m. ”suursiivous” oli sillä hetkellä tosiaan tarpeellinen. Jäljelle jäänyt
osa on ollut sen laatuista, että se on kyennyt nyt myöhemmin sulautumaan yhteen
ja toimimaan yhteisvastuullisesti. Tähän sulautumiseen ei ole vaikuttanut
yksinomaan aika, vaan huomattavalta osaltaan myös se, että ilmapiiri puhdistui.
Komppanian taistelukuntoon vaikuttavana tekijänä tulkoon vielä mainituksi,
että miehistö on vielä jälkeenpäinkin muistellut motti-aikaa todella surkeana
aikana. Tämä ei ihme olekaan, sillä saihan miehistö maata useinkin
vesiperäisellä maalla vesisateessa vihollisen kranaattikeskityksessä, voimatta
kaivaa itselleen minkäänlaista asemakuoppia. Ravinto oli useinkin kovin
puutteellista. – Kun kuuntelee miehistön kertomuksia muona-annoksista, joita
siellä jaettiin ja kun osapuilleen tietää, mitä sinne lähetettiin, niin tulee
siihen käsitykseen, että pitkän huoltotien varrella hävisi tosiaan huomattava
osa lähetetystä muonasta. Minne se joutui, sitä on tietysti mahdoton tietää.
Eräs seikka, jota myös on usein pienellä moitteella mainittu on se, että
päällystön taholta kuvattiin mottivaiheen aikana edessä olevat
taistelutehtävät, vihollisen voimasuhteet j.n.e huomattavasti pienemmiksi, kuin
mitä todellisuudessa oli.
Niin usein kuin allekirjoittanut onkin ollut tilaisuudessa kuulemaan
erilaisia juttuja mottivaiheen ajalta ja siihen liittyviä arvostelmia, olen
kuitenkin tyydytyksellä pannut merkille sen seikan, että yleisesti on tajuttu
se seikka, että tässä vaiheessa niin kuin muulloinkin on kukin tehnyt tehtävänsä
taitonsa ja kykyjensä mukaan. Mitään syytöksiä ja jatkuvaa katkeruutta en ole
komppanian keskuudessa havainnut. Siksi ei edellä kerrottuja huomautuksia
muonitukseen y.m.s. suhteen tule suinkaan ymmärtää syytöksiksi. Olen ne
halunnut esittää yksinomaan luodakseni mahdollisimman tarkan kuvan sen aikaisista
olosuhteista.
Motista järvikannakselle siirtyminen muodostaa monessa suhteessa selvän
rajan komppanian vaiheissa. Rauman komppanian historia päättyi Kuolemankukkulalla,
mottivaihe muodosti oman osansa ja sitä seuraava asemasodan aika oman osansa yksikön
historiassa.
Ennen kuin siirrymme seuraamaan asemasodan aikaa, esitän seuraavassa
tappiotilaston koko ajalta:
Ups. au miehiä.
Kaatunut 5 7 29
Haavoittunut 6 17 61
Sairaana evakoitu 3 2 22
Kadoksissa - 2 4
Tappiot yhteensä: 14 28 116
Vahvuusilmoitus 6.9.41
ups. au miehiä.
Kirjoissa 7 32 202
Komennuksella 2
Lomalla 3
Sairaalassa 4 14 77
Sairaana komppaniassa 1 3 17
Rivissä 2 15 103
Muonavahvuus 3 18 120
Taisteluvahvuus 2 12 83
Komppaniassa sairaaksi merkitty upseeri on vänr. Saarinen, Pekka, joka
aikaisemmin haavoittui. Nyt hänet oli parantuneena siirretty komppaniaan, mutta
hän anoi siirtoa johonkin autokomppaniaan sen vuoksi, että hänen polvensa lähti
usein sijoiltaan. Tällaisen siirron hän myöhemmin monen vaiheen perästä saikin.
7.9.41 palasi komppanian entinen päällikkö luutn. Tiesmaa ja otti
komppanian päällikkyyden vastaan.
x
x x
Mottivaiheen loppuaikana on jäänyt jokseenkin ainoaksi tietolähteeksi vääp.
Holtinkosken päiväkirja. – Seuraava osaa kootessa ei ole ollut käytettävissä
mitään yhtenäistä lähdettä. Komppaniassa ei ole nim. päivittäin tehty mitään
sotapäiväkirjamuistiinpanoja.
Asemasodan aika on – kuten jokainen
tietää- yksitoikkoista ja tapahtumista köyhää aikaa. Olenkin pyrkinyt seuraavassa
kokoamaan kaikki sellaiset tapahtumat, jotka ovat jollakin tavalla komppanian
historiaa. En siitä syystä tavoittelekaan joka päivälle jotakin muistiinpanoa.
Pääasiallisena tietolähteenäni olen tässä osassa käyttänyt omaa päiväkirjaani.
Siitä syystä saattaa esitys tuntua jossakin määrin liiaksi ”töpinästä” päin
seuratulta.