5./JR 53
Ryhmittymisen
aikana suoritettiin tykistövalmistelu ja kaksi stuka-laivuetta – toisessa 5 ja
toisessa 6 konetta – suoritti pommituksen vastakkaisella rannalla.
1.15 lähti
komppania ylittämään jokea siten, että edellä mainitussa ryhmittymisjärjestyksessä
joukkueet parijonossa juoksivat ruuhiin, joilla joki ylitettiin. Ruuhien
soutamisesta edestakaisin huolehtivat pioneerit.
Joen
ylittämistä helpotti melkoisesti se, että jokea peitti ylitysaikana sakea sumu.
Niinpä onnistuikin joen ylittäminen suuremmitta tappioitta. Ylityksen aikana
kaatuivat stm Granroth, Yrjö Walter, Tumelius, Yrjö ja Kinnunen Matti. Luutn.
Sutela haavoittui ja I joukkueen varajohtaja, ylikersantti Ekdahl siirtyi
joukkueen johtajaksi.
Joen
takana komppania ryhmittyi n. 200 mtr rannasta seuraavaan järjestykseen:
II joukkue I joukkue
KK-joukkue Tjouk, Pion:t ja Kom. ryhm.
IV joukkue III joukkue
Ryhmityksen
tultua suoritetuksi lähti komppania etenemään suunnassa 10.00 tavoitteena n. 1
km:n päässä joesta oleva puhelinlinja. Eteneminen jouduttiin suorittamaan
vailla yhteyttä oikealle tahi vasemmalle. Tavoitteeseen saavuttua pysähtyi
komppania tauolle puhelinlinjalle ja sen molemmin puolin. Luutnantti Rauma oli
saanut käskyn edetä puhelinlinjalle ja ottaa siinä yhteyden 4. komppaniaan,
jota saatiin odottaa puhelinlinjalla ainakin 45 minuuttia. Yhteys 4 komppaniaan
saavutettiin klo 3.15. Samaan aikaan alkoi kuulua vihollisen liikehtimistä myös
(edestä), m.m. komentosanoja. Heti yhteyden saatuaan 4 komppaniaan komensi
komppanian päällikkö, luutnantti Rauma komppanian eteenpäin. Ilmeisesti hän
arveli edessä olevan ainoastaan jonkin pienemmän vihollispartion, sillä asiaa
oli mahdoton tarkastaa tiheän metsän vuoksi. (Luutnantti Rauman tarkoituksena
oli saada komppania n. 100 – 200 mtr pois puhelinlinjalta. Kun vasen sivusta
oli jo ennestään ylittänyt linjan, ei etenemiskäsky ainakaan lähinnä
tarkoittanut koko komppaniaa. Linjalla oleva komppaniahan olisi ollut varsin
helposti määrättävissä esim. krh:lle ja tykistölle. – Luutn. Karemon
huomautus.)
I ja II
joukkue yritti hyökätä puhelinlinjan yli, mutta kohtasi siksi voimakaan
vastarinnan, ettei päässyt eteenpäin. Hyökkäyksessä haavoittui I joukkueen
johtaja ylikers. Ekdahl. Tällöin kompp. pääll. komensi komentoryhmän ketjuun ja
eteenpäin, lähtien itse edellä. Heti tämän yrityksen alussa komppanian
päällikkö haavoittui kuolettavasti ja määräsi II joukkueen johtajan luutn.
Pellisen komppanian päälliköksi.
II joukkue
oli tällöin jatkuvasti kosketuksessa vihollisen kanssa ja luutn. Pellinen oli myös
haavoittunut kuolettavasti samaan aikaan kuin luutnantti Raumakin. Luutnantti
Rauma kuoli haavoihinsa JSP:llä ja luutnantti Pellinen jo sitä ennen. Tämän
jälkeen joutui komppanian päällikkyys vänrikki Parviaiselle.
(Vänr. Parviainen
pitää todennäköisenä, että edellä mainitun hyökkäysyrityksen yhteydessä kävi
niin, että vihollisosasto, ehkä n. 50 miestä, komennettiin hyökkäykseen
samanaikaisesti ja niin törmäsivät taistelevat puolet äkkiarvaamatta vastakkain.)
Tilanteen
kehityksestä kertoo vänr. Parviainen seuraavasti: Heti tämän kahakan vähän
tyynnyttyä ja jouduttuani komppanian päälliköksi annoin takana oleville konekivääreille
käskyn siirtyä asemiin: kaksi ensimmäistä kk:ä II ja I joukkueen ketjuun ja
toiset kaksi kk:ä IV joukkueen ketjuun. Näistä oli toinen kk ainoastaan
sivustavarmistuksena, jossa myös havaittiin vihollisen liikehtimistä. Heti
tämän jälkeen kuului taas vihollisen puolelta komentosanoja ja seurasi uusi
vastaisku, joka kuitenkin pysähtyi komppaniamme tuleen. Tässä hyökkäyksessä
menetimme ainoastaan haavoittuneina noin kolme miestä. Heti hyökkäyksen
tyrehdyttyä jäi komppania edelleen asemiin ja lähetin partion ottamaan yhteyttä
oikealla olevaan kapteeni Järven komppaniaan ja lähetin tst-lähetti aliupseerin
partioineen ottamaan yhteyttä pataljoonan komentopaikkaan ja viemään pataljoonan
komentajalle tilanneselostuksen. – Kapteeni Järven komppaniasta palasi partio
n. 1½ tunnin kuluttua ja kertoi 9. komppanian paikan olevan noin 600-700 mtr
meidän oikealla puolella vähän taaempana, sekä nähneensä välimaastossa
vihollispartion, jonka kanssa olivat laukaustenvaihdossa. – (Tähän loppuu vänr.
Parviaisen kertomus.)
Tilanneilmoituksen
saatuaan tuli paikalle pataljoonan komentaja majuri Backman mukanaan
jääkärijoukkue, jonka johtajana luutn. Tiesmaa. Perille saavuttuaan määräsi
majuri Bacman 5. komppanian päälliköksi luutnantti Tiesmaan.
Puolustusasemissa
viivyttiin koko päivä vihollisen yrittäessä useampia vastaiskuja, niissä
kuitenkaan onnistumatta.
18.30
vihollisen vetäydyttyä lähdettiin etenemään linjan suunnassa tavoitteena 2
kukkula 16”, joka oli pataljoonan ensimmäinen hyökkäystavoite.
22.15 saavuttiin
kukkulan edustalla olevan suon laitaan. Tällöin lähetettiin kaksi partiota, kumpikin
1 au 6 miestä ottamaan selvää, onko edessä oleva kukkula vihollisen miehittämä.
Partiot totesivat kukkulan miehitetyksi. Yön ajaksi asettui pataljoona
lepäämään puhelinlinjan läheisyyteen järjestettyään asianmukaiseen varmistuksen.
Eräänä havaintonaan
kertoo vänr. Parviainen: (Tämän havainnon ovat muuten tehneet monet muutkin) ”Erikoisesti
kiintyi taistelujen aikana huomio pastori Karankoon, joka koko ajan oli komppaniamme
mukana koettaen kaikin tavoin auttaa miehiämme, hoivaten haavoittuneita ja
kaatuneita taaksepäin ja kantaen kp-lippaitakin silloin, kun ei muuta tehtävää
huomannut. Koko ajan hän rohkaisi ja rauhoitti miehiä.”
31.7.41
tappiot ovat seuraavat:
Kaatuneet:
Luutn. Rauma, Toivo Johannes
- ” - Pellinen,
Jaakko Sakari
Stm Granroth, Yrjö Waltteri
”
Kinnunen, Matti
” Lohvansuu,
Jussi
” Perttunen,
Juho Erkki
” Takkinen,
Antti
” Tumelius,
Yrjö Anselm
Haavoittuneet:
Luutn. Sutela, Olavi Pellervo
Ylikers. Ekdahl, Fredrik Viljam
Alik. Hanhisuanto, Hannes
Stm Hepola, Olavi Heikki
” Kinnunen,
Lauri Herman
” Malinen,
Toivo
” Parkkinen,
Matti
” Uusi-Illikainen,
Matti
Kaatuneet:
2 ups - au 6 miestä
Haavoittueet 1 ups 2 au 5 miestä
II/JR 53
Alistetut
kk- joukkueet olivat komppanioiden mukana. Joukkue Holm 4. K:n, joukkue Niemelä
5. K:n, joukkue Jantunen 6. K:n mukana. Etenemisen aikana vihelsivät omat
kranaatit päitten yli, tykistö suoritti lamauttamisammuntoja eri maaleihin. Kun
saavuttiin eri ylimenopaikoille vievien polkujen haarautumiskohtaan, ilmaisi
kumea jyrinä hyökkäystä valmistelevien Stuka -koneitten lähestyvän. Ne
suorittivat pommituksensa ja turve- ja savipaakkuja lensi kauas Sohjana tälle
puolen, m.m. maj. Bacmanin vasempaan olkapäähän sattui sellainen heittäen hänen
istumaan, ja tehden suuren sinelmän. Samalla hetkellä tuli tieto takaa, että
parikilometriä taaempana olevaan III P:n perustamaan JSP:en (II P:n JSP oli
kuormattavana Kananaisissa valmiina jatkamaan matkaa Sohjanan yli) oli sattunut
ryssän keskitys ja siellä toimissa pataljoonamme lääkäri lääk. kapt. Oravainen
oli haavoittunut, kylläkin suhteellisen lievästi.
Tulikanta,
johon vasemmanpuoleisella ylityspaikalla kuului 6 kk:iä (4 kk:iä 3. KKK:sta ja
3 kk:iä joukkue Holmista) sekä 2 pst. tykkiä 11. Tyk.K:sta sekä oikealla
vastaava määrä tuliseita (II P:stä ei mitään), aloitti kiivaan tulen
H-hetkellä, ja ryssän tuliaseet vastasivat siihen. Sohjanan ylitys alkoi.
Ylitys
tapahtui joelle nousseen usvan turvin. Pion P. 15:a luutn. Korhosen komppanian
paikalla kuljettamilla ruuhilla. Pioneerit toimivat soutajina, ja he antoivat
ylityksessa myöskin raskaimman uhrin. Vasemmanpuoleisella ylityspaikalla
aiheutti tappiota ryssän konekivääri, joka vasemmalta joen mutkasta pääsi
ampumaan pitkin jokea, kunnes vaiennettiin. Tulesta huolimatta ylitys sujui
sangen nopeasti. Vastarannalta kuuluva rynnäkköhuuto ilmaisi ensimmäisten
ryhmien päässeen maihin ja sen jälkeen taistelun melu alkoi vähitellen
etääntyä.
Oikeanpuoleisella
ylityspaikalla oli selvitty pienemmin tappioitten. ylitystä haavoittui siellä luutn. Sutela 5.
K:stä kranaatin sirpaleesta lievästi vatsalihaksiin.
N. klo 2
aloitti 4. K ylityksen I joukkueen johtaja luutn. Haila kaatui ruuhessa
luodista. Lisäksi eäitä haavoittui. Muuten onnistui ylitys hyvin. 4. K:n mukana ylitti joen myös viestiupseeri
luutn. Hentilä mukanaan puhelinryhmä.
N. klo
3.30 tuli luutn. Rounajalta puhelimitse ilmoitus, että 4. K oli saavuttanut
välitavoitteen, Sohjanajoelta noin 1 km:n päässä kulkeneen puhelinlinjan.
Rounaja ilmoitti jatkavansa etenemistä puhelinlinjan suunnassa tavoitetta
kohti.
6. K:n ja
jääkärijoukkueen piti komentaja aluksi reservinään käyttäen niiden miehistöä
haavoittuneiden evakointiin ja ammusten kantamiseen. Ammusten puute kävikin
erään ajoin uhkaavaksi, mutta pataljoona oli perustanut patruunakeskuksen
huoltopaikan risteys kohtaan ja siitä kannettiin myös 7. K:lle patruunoita.
Haavoittuneiden huollossa tekivät pastorit Karanko Kamtila ja Rauhala hyvää
työtä.
N. klo 5
ilmoitti luutn. Rounaja vähää aikaisemmin päässeensä yhteyteen 5. K:n kanssa,
jolloin 4. K:n ukana joen ylittänyt patl:n krh joukkueen johtaja vänr. Ahola
siirtyi 5. K:n käyttöön. Samalla oli kuitenkin 5. K joutunut torjumaan ryssien
vastaiskun ja siinä olivat luutn. Rauma ja luutn. Pellinen haavoittuneet
kuolettavasti. (Pellinen kuoli matkalla JSP:lle, Rauma JSP:llä)
Vastaisku
oli torjuttu, mutta tulitaistelu jatkui. Majuri käski Rounajan johtamaan myös
5. K:n toistaiseksi ja -koska tilanne tuntui epäselvältä - varmistaa kaikkiin
suuntiin ja pitää saavutetut asemat, kunnes komentaja itse tulisi paikalle.
N. klo
6.30 ilmoitti Rounaja taistelun jatkuvan. Ryssän partio oli päässyt yllättämään
erään varmistusta suorittavan konekiväärin. Syntyneessä kahakassa oli vänr.
Holm ja 2 miestä kaatuneet. Partio oli osaksi tuhottu ja loput karkoitettu.
N. klo 7
saapui ilmoitus vasemmalta, ylityspaikasta Sohjanan suuhun päin, että ryssät
yrittävät vastaiskulla katkaista siellä taistelevien meikäläisten yhteydet
ylityspaikkaan. Komentaja käski luutn. Jääskeläisen komppanioillaan puhdistaa
ylimenopaikan ja osasto Kortin välisen maaston. Kun luutn. Jääskeläinen
ilmoitti suorittavansa annetun tehtävän ilman mainittavia kahakoita, käski
komentaja hänen siirtyä siihen suuntaan, missä oma viestilinja yhtyi
puhelinlinjaan ja varmistaa eri suuntiin, pääosillaan pohjoiseen ja itään.
Vankeja
oli kujetettu pitkin yötä vasemmanpuoleisesta ylimenopaikasta useita kymmeniä.
N. klo 8
yritti patl:n komentoporras ja jääkärijoukkue Sohjanajoen. Edettiin
ryhmittyneenä pitkin pataljoonan viestiuraa ja saatiin yhteys 6. K:aan.
Komentaja käski jättää yhden joukkueen varmistamaan ja pääosan komppanian
seurata.
N. klo 9
saatiin yhteys Rounajaan. Tilanne oli silloin seuraava: 4. K oli linjan
oikealla puolella, 5. K vasemmalla puolella, rintamat kaartuivat sivustoille.
Vihollinen oli aamun kuluessa yrittänyt useita vastaiskuja, mutta ne oli
torjuttu. Tulitaistelua käytiin etenkin 5. K:n osalla jatkuvasti.
Komentaja
määräsi 5. K:n päälliköksi luutn. Tiesmaan ja käski lähettiupseeri luunt.
Lämsän ottamaan komentoonsa jääkärijoukkueen.
N klo 11
yritti jälleen voimakas ryssän partio vastaiskua vänr. Huovisen joukkueen
kohdalla. Yritys torjuttiin.
N. klo 13
antoi komentaja luutn. Lämsälle seuraavan tiedustelutehtävän: Hänen oli
jääkärijoukkueineen edettävä itäkoilliseen viitoittaen uraansa ja otettava
selvää oliko Pikkukukkula (eli ns. kukkula 16) vihollisen miehittämä ja miten
vahvasti.
. klo
16.30 saapui Lämsältä seuraava ilmoitus: Suon reuna Pikkukukkulan luona
saavutettu 15.40. Siihen tulee parhaillaan kovasti tykkitulta. Ryssä krh:t
eivät ole Pikkukukkulalla, vaan sen pohjoispuolella olevan suuremman kukkulan
takamaastossa. Mikäli patl. etenee viitoitusta, on parasta, että uramme reunaa
äärimmäisenä oikealla oleva komppania. Aloitan varsinaisen tiedustelun. S.
Lämsä.
N. klo
18.15 saapui Lämsältä seuraava ilmoitus: klo 17.50 Pikkukukkulasta ei huomaa
tähystyksessä mitään erikoista. Se on kokonaan vihollisen hallussa, mitä
osoittaa sekin, että tietä myöten (Lämsä tarkoittaa Sohjanansuusta tulevan
Pikkukukkulan pohjoispuolta kulkevaa tietä, mikä näkyy ilmavalokuvakartassa)
ajaa hevosia. Stukat ponnittavat juuri takana olevaa suurempaa kukkulaa. Simo
Lämsä.
Lämsä sai
käskyn jäädä toistaiseksi suon reunaan sinne missä oli.
N. klo
18.30 komentaja antoi etenemiskäskyn: Pataljoona etenee linjan suunnassa suon
reunaan, 5. K + Krh j. vasemmalla 4. K oikealla 6. K takana linjan molemmin
puolin. Komentoporras ja tykistön tjoh linjan suunnassa 6. K:n etupuolella.
Iltapäivän
kuluessa oli vihollisen tuli laimentunut ja kun klo 18.15 lähdettiin etenemään
ei vastusta juuri ollut. N. klo 20 oli 5. K:n kohdalla pieni yhteenotto missä
m.m. kaatui 3 ryssän upseereja. Näiltä löytyi karttoja, joista m.m. ilmeni
vihollisen tykistön sijoitus ja suunnitellut vastaiskusuunnat.
Kun etummaiset
osat saavuttivat suona reunan, pydähdyttiin. Komentaja antoi Tiesmaalle käskyn
lähettää kaksi partiota, toisen tiedustelemaan Pikkukukkulan eteläpuolista,
ilmavalokuvakartalta metsältä näyttävää maastoa, toisen ottamaan yhteyttä
oikealle III P:aan, joka laukaustenvaihdosta päätellen oli kiivaassa
taistelussa.
N. klo
20.45 antoi komentaja hyökkäyskäskyn hyökkäystä varten Pikkukukkulalle. Ennen
sen toteuttamista palasivat lähetetyt partiot takaisin. Yhteys III P:aan oli
saatu. Toinen partio oli edennyt Pikkukukkulalle päin, kunnes kiivas tuli oli
pakoittanut sen kääntymään takaisin. Maasto Pikkukukkulan eteläpuolella oli
harvaa suota eikä metsää. Koska pimeyskin alkoi haitata, päätti komentaja peruuttaa
antamansa hyökkäyskäskyn ja hyökätä aamulla kiertoliikkeen suorittaen
pohjoisesta Pikkukukkulalle. Hän antoi käskyn asettaa tarpeellinen varmistus ja
asettua levolle. Patal. talousupseeri otti yhteyttä.


























