31.7.41

 5./JR 53

Ryhmittymisen aikana suoritettiin tykistövalmistelu ja kaksi stuka-laivuetta – toisessa 5 ja toisessa 6 konetta – suoritti pommituksen vastakkaisella rannalla.

1.15 lähti komppania ylittämään jokea siten, että edellä mainitussa ryhmittymisjärjestyksessä joukkueet parijonossa juoksivat ruuhiin, joilla joki ylitettiin. Ruuhien soutamisesta edestakaisin huolehtivat pioneerit.

Joen ylittämistä helpotti melkoisesti se, että jokea peitti ylitysaikana sakea sumu. Niinpä onnistuikin joen ylittäminen suuremmitta tappioitta. Ylityksen aikana kaatuivat stm Granroth, Yrjö Walter, Tumelius, Yrjö ja Kinnunen Matti. Luutn. Sutela haavoittui ja I joukkueen varajohtaja, ylikersantti Ekdahl siirtyi joukkueen johtajaksi.

Joen takana komppania ryhmittyi n. 200 mtr rannasta seuraavaan järjestykseen:

II joukkue      I joukkue

KK-joukkue   Tjouk, Pion:t ja Kom. ryhm.

IV joukkue     III joukkue

Ryhmityksen tultua suoritetuksi lähti komppania etenemään suunnassa 10.00 tavoitteena n. 1 km:n päässä joesta oleva puhelinlinja. Eteneminen jouduttiin suorittamaan vailla yhteyttä oikealle tahi vasemmalle. Tavoitteeseen saavuttua pysähtyi komppania tauolle puhelinlinjalle ja sen molemmin puolin. Luutnantti Rauma oli saanut käskyn edetä puhelinlinjalle ja ottaa siinä yhteyden 4. komppaniaan, jota saatiin odottaa puhelinlinjalla ainakin 45 minuuttia. Yhteys 4 komppaniaan saavutettiin klo 3.15. Samaan aikaan alkoi kuulua vihollisen liikehtimistä myös (edestä), m.m. komentosanoja. Heti yhteyden saatuaan 4 komppaniaan komensi komppanian päällikkö, luutnantti Rauma komppanian eteenpäin. Ilmeisesti hän arveli edessä olevan ainoastaan jonkin pienemmän vihollispartion, sillä asiaa oli mahdoton tarkastaa tiheän metsän vuoksi. (Luutnantti Rauman tarkoituksena oli saada komppania n. 100 – 200 mtr pois puhelinlinjalta. Kun vasen sivusta oli jo ennestään ylittänyt linjan, ei etenemiskäsky ainakaan lähinnä tarkoittanut koko komppaniaa. Linjalla oleva komppaniahan olisi ollut varsin helposti määrättävissä esim. krh:lle ja tykistölle. – Luutn. Karemon huomautus.)

I ja II joukkue yritti hyökätä puhelinlinjan yli, mutta kohtasi siksi voimakaan vastarinnan, ettei päässyt eteenpäin. Hyökkäyksessä haavoittui I joukkueen johtaja ylikers. Ekdahl. Tällöin kompp. pääll. komensi komentoryhmän ketjuun ja eteenpäin, lähtien itse edellä. Heti tämän yrityksen alussa komppanian päällikkö haavoittui kuolettavasti ja määräsi II joukkueen johtajan luutn. Pellisen komppanian päälliköksi.

II joukkue oli tällöin jatkuvasti kosketuksessa vihollisen kanssa ja luutn. Pellinen oli myös haavoittunut kuolettavasti samaan aikaan kuin luutnantti Raumakin. Luutnantti Rauma kuoli haavoihinsa JSP:llä ja luutnantti Pellinen jo sitä ennen. Tämän jälkeen joutui komppanian päällikkyys vänrikki Parviaiselle.

(Vänr. Parviainen pitää todennäköisenä, että edellä mainitun hyökkäysyrityksen yhteydessä kävi niin, että vihollisosasto, ehkä n. 50 miestä, komennettiin hyökkäykseen samanaikaisesti ja niin törmäsivät taistelevat puolet äkkiarvaamatta vastakkain.)

Tilanteen kehityksestä kertoo vänr. Parviainen seuraavasti: Heti tämän kahakan vähän tyynnyttyä ja jouduttuani komppanian päälliköksi annoin takana oleville konekivääreille käskyn siirtyä asemiin: kaksi ensimmäistä kk:ä II ja I joukkueen ketjuun ja toiset kaksi kk:ä IV joukkueen ketjuun. Näistä oli toinen kk ainoastaan sivustavarmistuksena, jossa myös havaittiin vihollisen liikehtimistä. Heti tämän jälkeen kuului taas vihollisen puolelta komentosanoja ja seurasi uusi vastaisku, joka kuitenkin pysähtyi komppaniamme tuleen. Tässä hyökkäyksessä menetimme ainoastaan haavoittuneina noin kolme miestä. Heti hyökkäyksen tyrehdyttyä jäi komppania edelleen asemiin ja lähetin partion ottamaan yhteyttä oikealla olevaan kapteeni Järven komppaniaan ja lähetin tst-lähetti aliupseerin partioineen ottamaan yhteyttä pataljoonan komentopaikkaan ja viemään pataljoonan komentajalle tilanneselostuksen. – Kapteeni Järven komppaniasta palasi partio n. 1½ tunnin kuluttua ja kertoi 9. komppanian paikan olevan noin 600-700 mtr meidän oikealla puolella vähän taaempana, sekä nähneensä välimaastossa vihollispartion, jonka kanssa olivat laukaustenvaihdossa. – (Tähän loppuu vänr. Parviaisen kertomus.)

Tilanneilmoituksen saatuaan tuli paikalle pataljoonan komentaja majuri Backman mukanaan jääkärijoukkue, jonka johtajana luutn. Tiesmaa. Perille saavuttuaan määräsi majuri Bacman 5. komppanian päälliköksi luutnantti Tiesmaan.

Puolustusasemissa viivyttiin koko päivä vihollisen yrittäessä useampia vastaiskuja, niissä kuitenkaan onnistumatta.

18.30 vihollisen vetäydyttyä lähdettiin etenemään linjan suunnassa tavoitteena 2 kukkula 16”, joka oli pataljoonan ensimmäinen hyökkäystavoite.

22.15 saavuttiin kukkulan edustalla olevan suon laitaan. Tällöin lähetettiin kaksi partiota, kumpikin 1 au 6 miestä ottamaan selvää, onko edessä oleva kukkula vihollisen miehittämä. Partiot totesivat kukkulan miehitetyksi. Yön ajaksi asettui pataljoona lepäämään puhelinlinjan läheisyyteen järjestettyään asianmukaiseen varmistuksen.

Eräänä havaintonaan kertoo vänr. Parviainen: (Tämän havainnon ovat muuten tehneet monet muutkin) ”Erikoisesti kiintyi taistelujen aikana huomio pastori Karankoon, joka koko ajan oli komppaniamme mukana koettaen kaikin tavoin auttaa miehiämme, hoivaten haavoittuneita ja kaatuneita taaksepäin ja kantaen kp-lippaitakin silloin, kun ei muuta tehtävää huomannut. Koko ajan hän rohkaisi ja rauhoitti miehiä.”

31.7.41 tappiot ovat seuraavat:

Kaatuneet:

Luutn.            Rauma, Toivo Johannes
  - ” -              Pellinen, Jaakko Sakari
Stm                Granroth, Yrjö Waltteri
 ”                   Kinnunen, Matti
 ”                   Lohvansuu, Jussi
 ”                   Perttunen, Juho Erkki
 ”                   Takkinen, Antti
 ”                   Tumelius, Yrjö Anselm

Haavoittuneet:

Luutn.            Sutela, Olavi Pellervo
Ylikers.          Ekdahl, Fredrik Viljam
Alik.              Hanhisuanto, Hannes
Stm                Hepola, Olavi Heikki
 ”                   Kinnunen, Lauri Herman
 ”                   Malinen, Toivo
 ”                   Parkkinen, Matti
 ”                   Uusi-Illikainen, Matti

Kaatuneet:      2 ups - au 6 miestä

Haavoittueet   1 ups 2 au 5 miestä

 

II/JR 53

Alistetut kk- joukkueet olivat komppanioiden mukana. Joukkue Holm 4. K:n, joukkue Niemelä 5. K:n, joukkue Jantunen 6. K:n mukana. Etenemisen aikana vihelsivät omat kranaatit päitten yli, tykistö suoritti lamauttamisammuntoja eri maaleihin. Kun saavuttiin eri ylimenopaikoille vievien polkujen haarautumiskohtaan, ilmaisi kumea jyrinä hyökkäystä valmistelevien Stuka -koneitten lähestyvän. Ne suorittivat pommituksensa ja turve- ja savipaakkuja lensi kauas Sohjana tälle puolen, m.m. maj. Bacmanin vasempaan olkapäähän sattui sellainen heittäen hänen istumaan, ja tehden suuren sinelmän. Samalla hetkellä tuli tieto takaa, että parikilometriä taaempana olevaan III P:n perustamaan JSP:en (II P:n JSP oli kuormattavana Kananaisissa valmiina jatkamaan matkaa Sohjanan yli) oli sattunut ryssän keskitys ja siellä toimissa pataljoonamme lääkäri lääk. kapt. Oravainen oli haavoittunut, kylläkin suhteellisen lievästi.

Tulikanta, johon vasemmanpuoleisella ylityspaikalla kuului 6 kk:iä (4 kk:iä 3. KKK:sta ja 3 kk:iä joukkue Holmista) sekä 2 pst. tykkiä 11. Tyk.K:sta sekä oikealla vastaava määrä tuliseita (II P:stä ei mitään), aloitti kiivaan tulen H-hetkellä, ja ryssän tuliaseet vastasivat siihen. Sohjanan ylitys alkoi.

Ylitys tapahtui joelle nousseen usvan turvin. Pion P. 15:a luutn. Korhosen komppanian paikalla kuljettamilla ruuhilla. Pioneerit toimivat soutajina, ja he antoivat ylityksessa myöskin raskaimman uhrin. Vasemmanpuoleisella ylityspaikalla aiheutti tappiota ryssän konekivääri, joka vasemmalta joen mutkasta pääsi ampumaan pitkin jokea, kunnes vaiennettiin. Tulesta huolimatta ylitys sujui sangen nopeasti. Vastarannalta kuuluva rynnäkköhuuto ilmaisi ensimmäisten ryhmien päässeen maihin ja sen jälkeen taistelun melu alkoi vähitellen etääntyä.

Oikeanpuoleisella ylityspaikalla oli selvitty pienemmin tappioitten. ylitystä haavoittui siellä luutn. Sutela 5. K:stä kranaatin sirpaleesta lievästi vatsalihaksiin.

N. klo 2 aloitti 4. K ylityksen I joukkueen johtaja luutn. Haila kaatui ruuhessa luodista. Lisäksi eäitä haavoittui. Muuten onnistui ylitys hyvin.  4. K:n mukana ylitti joen myös viestiupseeri luutn. Hentilä mukanaan puhelinryhmä.

N. klo 3.30 tuli luutn. Rounajalta puhelimitse ilmoitus, että 4. K oli saavuttanut välitavoitteen, Sohjanajoelta noin 1 km:n päässä kulkeneen puhelinlinjan. Rounaja ilmoitti jatkavansa etenemistä puhelinlinjan suunnassa tavoitetta kohti.

6. K:n ja jääkärijoukkueen piti komentaja aluksi reservinään käyttäen niiden miehistöä haavoittuneiden evakointiin ja ammusten kantamiseen. Ammusten puute kävikin erään ajoin uhkaavaksi, mutta pataljoona oli perustanut patruunakeskuksen huoltopaikan risteys kohtaan ja siitä kannettiin myös 7. K:lle patruunoita. Haavoittuneiden huollossa tekivät pastorit Karanko Kamtila ja Rauhala hyvää työtä.

N. klo 5 ilmoitti luutn. Rounaja vähää aikaisemmin päässeensä yhteyteen 5. K:n kanssa, jolloin 4. K:n ukana joen ylittänyt patl:n krh joukkueen johtaja vänr. Ahola siirtyi 5. K:n käyttöön. Samalla oli kuitenkin 5. K joutunut torjumaan ryssien vastaiskun ja siinä olivat luutn. Rauma ja luutn. Pellinen haavoittuneet kuolettavasti. (Pellinen kuoli matkalla JSP:lle, Rauma JSP:llä)

Vastaisku oli torjuttu, mutta tulitaistelu jatkui. Majuri käski Rounajan johtamaan myös 5. K:n toistaiseksi ja -koska tilanne tuntui epäselvältä - varmistaa kaikkiin suuntiin ja pitää saavutetut asemat, kunnes komentaja itse tulisi paikalle.

N. klo 6.30 ilmoitti Rounaja taistelun jatkuvan. Ryssän partio oli päässyt yllättämään erään varmistusta suorittavan konekiväärin. Syntyneessä kahakassa oli vänr. Holm ja 2 miestä kaatuneet. Partio oli osaksi tuhottu ja loput karkoitettu.

N. klo 7 saapui ilmoitus vasemmalta, ylityspaikasta Sohjanan suuhun päin, että ryssät yrittävät vastaiskulla katkaista siellä taistelevien meikäläisten yhteydet ylityspaikkaan. Komentaja käski luutn. Jääskeläisen komppanioillaan puhdistaa ylimenopaikan ja osasto Kortin välisen maaston. Kun luutn. Jääskeläinen ilmoitti suorittavansa annetun tehtävän ilman mainittavia kahakoita, käski komentaja hänen siirtyä siihen suuntaan, missä oma viestilinja yhtyi puhelinlinjaan ja varmistaa eri suuntiin, pääosillaan pohjoiseen ja itään.

Vankeja oli kujetettu pitkin yötä vasemmanpuoleisesta ylimenopaikasta useita kymmeniä.

N. klo 8 yritti patl:n komentoporras ja jääkärijoukkue Sohjanajoen. Edettiin ryhmittyneenä pitkin pataljoonan viestiuraa ja saatiin yhteys 6. K:aan. Komentaja käski jättää yhden joukkueen varmistamaan ja pääosan komppanian seurata.

N. klo 9 saatiin yhteys Rounajaan. Tilanne oli silloin seuraava: 4. K oli linjan oikealla puolella, 5. K vasemmalla puolella, rintamat kaartuivat sivustoille. Vihollinen oli aamun kuluessa yrittänyt useita vastaiskuja, mutta ne oli torjuttu. Tulitaistelua käytiin etenkin 5. K:n osalla jatkuvasti.

Komentaja määräsi 5. K:n päälliköksi luutn. Tiesmaan ja käski lähettiupseeri luunt. Lämsän ottamaan komentoonsa jääkärijoukkueen.

N klo 11 yritti jälleen voimakas ryssän partio vastaiskua vänr. Huovisen joukkueen kohdalla. Yritys torjuttiin.

N. klo 13 antoi komentaja luutn. Lämsälle seuraavan tiedustelutehtävän: Hänen oli jääkärijoukkueineen edettävä itäkoilliseen viitoittaen uraansa ja otettava selvää oliko Pikkukukkula (eli ns. kukkula 16) vihollisen miehittämä ja miten vahvasti.

. klo 16.30 saapui Lämsältä seuraava ilmoitus: Suon reuna Pikkukukkulan luona saavutettu 15.40. Siihen tulee parhaillaan kovasti tykkitulta. Ryssä krh:t eivät ole Pikkukukkulalla, vaan sen pohjoispuolella olevan suuremman kukkulan takamaastossa. Mikäli patl. etenee viitoitusta, on parasta, että uramme reunaa äärimmäisenä oikealla oleva komppania. Aloitan varsinaisen tiedustelun. S. Lämsä.

N. klo 18.15 saapui Lämsältä seuraava ilmoitus: klo 17.50 Pikkukukkulasta ei huomaa tähystyksessä mitään erikoista. Se on kokonaan vihollisen hallussa, mitä osoittaa sekin, että tietä myöten (Lämsä tarkoittaa Sohjanansuusta tulevan Pikkukukkulan pohjoispuolta kulkevaa tietä, mikä näkyy ilmavalokuvakartassa) ajaa hevosia. Stukat ponnittavat juuri takana olevaa suurempaa kukkulaa. Simo Lämsä.

Lämsä sai käskyn jäädä toistaiseksi suon reunaan sinne missä oli.

N. klo 18.30 komentaja antoi etenemiskäskyn: Pataljoona etenee linjan suunnassa suon reunaan, 5. K + Krh j. vasemmalla 4. K oikealla 6. K takana linjan molemmin puolin. Komentoporras ja tykistön tjoh linjan suunnassa 6. K:n etupuolella.

Iltapäivän kuluessa oli vihollisen tuli laimentunut ja kun klo 18.15 lähdettiin etenemään ei vastusta juuri ollut. N. klo 20 oli 5. K:n kohdalla pieni yhteenotto missä m.m. kaatui 3 ryssän upseereja. Näiltä löytyi karttoja, joista m.m. ilmeni vihollisen tykistön sijoitus ja suunnitellut vastaiskusuunnat.

Kun etummaiset osat saavuttivat suona reunan, pydähdyttiin. Komentaja antoi Tiesmaalle käskyn lähettää kaksi partiota, toisen tiedustelemaan Pikkukukkulan eteläpuolista, ilmavalokuvakartalta metsältä näyttävää maastoa, toisen ottamaan yhteyttä oikealle III P:aan, joka laukaustenvaihdosta päätellen oli kiivaassa taistelussa.

N. klo 20.45 antoi komentaja hyökkäyskäskyn hyökkäystä varten Pikkukukkulalle. Ennen sen toteuttamista palasivat lähetetyt partiot takaisin. Yhteys III P:aan oli saatu. Toinen partio oli edennyt Pikkukukkulalle päin, kunnes kiivas tuli oli pakoittanut sen kääntymään takaisin. Maasto Pikkukukkulan eteläpuolella oli harvaa suota eikä metsää. Koska pimeyskin alkoi haitata, päätti komentaja peruuttaa antamansa hyökkäyskäskyn ja hyökätä aamulla kiertoliikkeen suorittaen pohjoisesta Pikkukukkulalle. Hän antoi käskyn asettaa tarpeellinen varmistus ja asettua levolle. Patal. talousupseeri otti yhteyttä.

Päivän tappiot: Kaatuneita 4 + 0 + 13 ja lisäksi haavoittuneita.

Liite n:o 16