1.8.41

 

5./JR 53

6.10 jatkettiin etenemistä. Aluksi lähti pataljoona liikkeelle kiertäen suon länsilaitaa kärkikomppaniana 4. komppania, jota seurasivat järjestyksessä 5. ja 6. – Eteneminen sujui vastustusta kohtaamatta ja sitä jatkettiin noin kilometrin verran. Tällöin tehtiin täyskäännös, niin että 6. kompp. joutui kärkikomppaniaksi. Näin palattiin puhelinlinjalle, jota pitkin jatkettiin etenemistä entiseen suuntaan aina kukkulan A1(pataljoonan ensimmäisen hyökkäystavoite, josta on käytetty myös merkkiä 16) kohdalle saakka. Tässä erkani 6. komppania miehittääkseen kukkulan A1. Etenemistä jatkettiin tämän jälkeen 5. komppania kärkikomppaniana kulkien edellä mainittua puhelinlinjaa pitkin kaakkoa kohti siksi, kunnes kohdattiin n. kilometrin verran Sohjanasta lähteen oleva, Sohjanajoesta Kokkosalmelle päin johtava puhelinlinja. Tätä linjaa pitkin jatkettiin nyt matkaa tavoitteena Sohjanan – Kokkosalmen tiestä kukkulan A1 (16) pohjoispuolitse Sohjanasuuhun johtava tie. Tämä tavoite saavutettiin huomattavampaa vastusta kohtaamatta n. klo 8. Tässä saatiin yhteys 6. komppaniaan vasemmalla sekä III pataljoonaan ja saksalaisiin oikealla. Tielle saavuttua varmistettiin joka suuntaan.

10.00 jatkettiin etenemistä tien vasent puolta Sohjanan – Kokkosalmen tien suunnassa. Kun tähän suuntaan oli edetty n. 500 mtr kohtasi everstiluutnantti Selinheimo komppanian. Hän ilmoitti, että suon takana oleva kukkula on rykmentin jääk. joukkueen miehittämä ja käski komppanian – suon laitaa vasemmalle kiertäen ottaa yhteyden tähän jääkärijoukkueeseen. Komppanian saavuttua avoimelle suon laitamalle avasikin vihollinen äkkiarvaamatta ankaran tulen konetuliaseilla ja suorasuuntauksella ampuvalla rykmentin tykillä. Tällöin kävi ilmeiseksi, ettei kukkula ollutkaan jääk. joukkueen miehittämä. Tässä tulituksessa kaatui komppaniasta kaksi miestä ja haavottui useita m.m. krh:n tulenjohtaja värn. Kuikka. Kiihkeästä tulesta ja melkoisesta suojattomuudestaan huolimatta säilytti komppania järjestyksensä ja eteni vasemmalle siksi, kunnes saavutti yhteyden rykmentin jääkärijoukkueeseen, joka olikin suon perällä n. 200 mtr tiestä länteen. Heti tämän jälkeen sai joukkue Holtinkoski käskyn puhdistaa edessä oleva kukkula. Tämä joukkue ei kuitenkaan voinut edetä kauemmaksi kuin jääkärijoukkueen asemien tasolle ja levittäytyä asemiin jääkärijoukkueen itäpuolelle. Tällöin sai III joukkue käskyn siirtyä I joukkueen vahvistukseksi. (Luutn. Tiesmaan kertoman mukaan ensimmäinen ja toinen) joukkue toimivat sivustavarmistuksena länteen.

Näissä asemissa vietettiin koko yö ankarassa laukausten vaihdossa ja käsikranaatteja toistensa asemiin heitellen. Asemat olivat näet n. 40 – 70 mtr etäisyydellä toisistaan. M.m. vihollisen suorasuuntaustykki oli asemistamme vain 100 mtr:n päässä ja tulitti koko yön.

Lisäystä 1.8.41 selostukseen 5/JR53:n sotapäiväkirjassa.

Rykmentin jääkärijoukkueen johtajana 1.8.41 taistelussa toiminut vänrikki E r v a s t i kertoo tapahtumien kulusta seuraavasti:

Etenimme ev. luutn. Selinheimon mukana tietä pitkin aina suon reunaan saakka. Tällöin avasi vihollinen kiivaan tulen, ja  minä otin porukkani tien vasemmalle puolelle. Ilmoitettuani tästä ev. luutn. Selinheimolle käski hän edetä suon perään. Ennen suon perää tuli murros eteen. Kun siinä oli lankoja, luulimme, että se on miinoitettu. Kun en asiaa tuntenut, pyysin ensin pioneereja, mutta ev. luutn. Selinheimo käski mennä varovasti läpi, kun ammattitaitoisia pioneereja ei ollut paikalla. Murros ei ollutkaan miinoitettu, ja niin etenimme tavoitteeseen.

Tällöin lähetin sanan ev. luutn. Selinheimolle. Hän lähetti nyt rykmentin pioneerijoukkueen avuksi ja käski kiertää vasemmalta tietä kohti tavoitteena tien varressa oleva kukkula. Lähdettiin etenemään, eikä  pitkältä päästykään ennen kuin vihollinen avasi kiivaan tulen konekivääreillä ja pikakivääreillä sekä muilla jv-aseilla. Me vastasimme tuleen. Yritimme sitten useita kertoja hyökätä kukkulaa vastaan, mutta aina tuloksetta. Tästä asiasta lähetin useamman kerran sanan ev. luutn. Selinheimolle, ilmoittaen, ettei kukkulalle päästä.

Everstiluutnantti Selinheimon komennus, jonka johdosta komppania joutui tähän sille kohtalokkaaseen hyökkäykseen on herättänyt kaikkien läsnäolleiden kesken ihmetystä.

Tappiot 1.8.41

Kaatuneet:

Alik.              Piri, Eino Henrik
Stm                Karvonen, Sakari (kuoli 3.8.41.)

Haavoittuneet:

Alik.              Haanela, Eino
 -” -                Kukka, Veikko Hannes
Stm                Hanhisuvanto, Kustaa Juho
                   Kyngäs, Matti Kustaa

Kaatunut:       1 aliups.         1 mies
Haavoittunut: 2  - ” -            2  - ” -

 

II/JR 53

Klo  4 lähetti komentaja Lämsälle käskyn tiedustella Pikkukukkulan luoteis- ja pohjoispuolista maastoa ja hyökkäysmahdollisuuksia sen kautta Pikkukukkulalle.

Samoihin aikoihin ampui komentajan pyynnöstä luutn. Soila Pikkukukkulalle tykistökeskityksen.

Klo 5.30 antoi komentaja seuraavan siirtymiskäskyn: Patl. siirtyy n 1 km pohjoiseen. Järjestys: 4. K + Krh. j., 5. K, komentoporras, 6. K. Lähtö klo 6.30. Ennen lähtöä suoritetaan a-tarviketäydennys.

Yön kuluessa olivat pataljoonan ja komppanien a-tarvikeryhmät kantamalla tuoneet patl:lle ammuksia, joten täydennyksen suorittaminen kävi päinsä.

Klo 6.30 lähdettiin etenemään. Saatiin yhteys luutn. Lämsään, joka ilmoitti aamullisen tykistökeskityksen sattuneen sangen paikalleen ja maaston Pikkukukkulan pohjoispuolella olevan harvahkoa metsää kasvavaa suota. Tällöin antoi ev.luutn. Selinheimo puhelimitse käskyn viipymättä palata takaisin linjan varteen, ottaa Pikkukukkula haltuun ja olla valmis toimimaan II P:n suuntaan.

Pataljoona kääntyi takaisin edeten järjestyksessä 6. K, komentoporras, 5. K, 4. K, jääk.joukkue n. 1 km Pikkukukkulan eteläpuolelle. Täällä komentaja määräsi 6. K:n hyökkäämään Pikkukukkulalle ja tavoitteen saavuttamisen jälkeen varmistamaan molempiin suuntiin Sohjanan suunnasta tulevan tien. Jääskeläisen sai mahdollisesti tarvittavaa tulitukea varten mukaansa Karemon, Karhusen ja Aholan. Hyökkäys pääsi alkamaan n. klo 12.30. N. klo 2 saapui Jääskeläiseltä ilmoitus, että tavoite oli ilman taistelua saavutettu. Karemo palasi komentopaikkaan.

Samoihin aikoihin antoi komentaja seuraavan hyökkäyskäskyn: 5. K, 4. K ja jääkärijoukkue etenevät mainitussa järjestyksessä ja ottaa yhteyden oikealla III P:aan. Valtaavat Sohjanasuusta tulevan tien ja päätien yhtymäkohdan maaston. Patl. komentopaikka jää toistaiseksi entiseen paikkaan.

N klo. 15.30 saapui luutn. Rounajalta seuraava ilmoitus: ”Majuri Nisulan luona 1.8. klo 15. 4. K ja 5. K lähtevät kohti Sohjanansuun – Sohjana tietä pitäen yhteyden vasemmalla suohon. Saksalaiset pataljoonat lähtevät hyökkäämään heti tien kumpaakin puolta. Olen tavannut ev. luutn. Selinheimon. Rounaja”.

Useita tunteja oli satanut aika rankasti. Tästä – puhelinten kastumisesta – aiheutui, että Rounajan ja Tiesmaahan ei saatu puhelinyhteyttä kuulumaan. Komentaja päätti siirtää pataljoonan komentopakan 4. K:n ja 5. K:n välittömään yhteyteen ja lähetti tästä ilmoituksen Jääskeläiselle. Matkalla tavattiin ev.luutn. Selnheimo, joka selosti tilanteen: Hyökkäys oli tällä n.s. Eteläisellä kukkulalla edistynyt suunnilleen kukkuan puoliväliin. Järjestys oli oikealta: saksalaiset, III P, jääk,joukkue, 4. K, 5. K. Lopullisen rynnäkön piti alkaa heti miten.

Klo 17.30 saatiin yhteys Rounajaan. Hän oli saavuttanut tien Sohjana – Kokkosalmi. Tiesmaa oli edennyt tavoitetta, tienhaaraa kohti. Eteläinen kukkula oli motissa. Klo 17.45 alkoi lopullinen rynnäkkö. Tulityöskentely oli kiivas mutta ei kestänyt kauaa. Kukkulan päältä korsukylästä pakoon yrittivät ryssät tuhosi 4. K.

Klo 18.12 saapui ryhmältä seuraava käsky: ”II/JR 5:lle.  Kun Sohjanasuun tienhaaran maasto on saavutettu pataljoona jatkaa välittömästi etenemistään oikeana rajana maantie Sohjana – Kokkosalmi. Hyökkäystä on hellittämättömästi jatkettava Kokkosalmelle asti. Toisena portaana seuraa III/JR 53. Oikealla tien itäpuolella hyökkää JR & ja maantiellä Sohjanan sillan valmistuttua saksalainen panssarivaunujoukkue. Varmistus kukkulalle 16 jätettävä.”

Heti taistelun tauottua n. klo 19 kutsui ev.luutn. Selinheimo maj. Backmanin luokseen ja antoi käskyn hyökkäyksen jatkamisesta. Koska 6. K oli jatkuvasti Pikkukukkulalla ja 5. K oli varmistuksessa sangen laajalla alueella tienhaaran maastossa, hän käski III P:n etulinjaan ja II P:n toiseen linjaan.

Joukkojen kokoaminen ja uudelleen ryhmittäminen alkoi välittömästi. Tien oikealta puolelta purkautui tielle SS-miehiä, vasemmalta puolelta meikäläisiä. Saavutettiin voitto ja tielle pääseminen pari päiväisen korpivaelluksen jälkeen innosti mieliä.

6. K:lle lähetti komentaja käskyn, että sen piti jättää Pikkukukkulalle joukkue varmistukseen ja pääosin liittyä pataljoonaan tienhaarassa. 4. K, 5. K, Krh. joukkue, jääkärijoukkue sekä komentoporras saivat erilliskäskyt valmistautua jatkamaan etenemistä tienhaaran maastosta.

N. klo 20 alkoi kova konetuliaseiden tätinä etuoikealla. Ryssän partiot olivat joutuneet kosketuksiin saksalaisten etumaisten osien kanssa.

Tällä välin ryhmittymisen viivästyessä oli ryk. komentaja aikaisempaa käskyään muuttaen oli määrännyt II P:n ensimmäisen linjaan ja III P:n toiseen linjaan. Käskyksi etenemään tien vasenta puolta hän oli lähettänyt rykm. jääkärijoukkueen ja tykkikomppanian lähitorjuntaryhmän.

Pataljoonan etenemiskäskyksi määräsi maj. Backman: 5. K, 4. K, komentoporras, jääkärijoukkue, 6. K. Eteneminen alkoi jonkin verran jälkeen klo 20:n.

N. 500 m tienhaarasta (joka näkyy ilmavalokuvakartasta) pohjoiseen tekee tie jyrkän mutkan itään ja tulee sitten kapealle suolle, jonka suunta on suunnilleen pohjoisesta etelään. Tämän suon itäreunaan ja edelleen pohjoiseen olivat ryssät valinneet viivytyslinjaksi ja ehtineet sitä jonkin verran varmistaakin. Rykm. jääkärijoukkue oli lähtenyt kiertämään suota ja 5. K:n päällikkö luutn. Tiesmaa sai ev.luutn. Selinheimolta tiedon, että suon tuon puoleinen maasto olisi jo sen hallussa. Suon reunassa kohtasi 5. K:aa kuitenkin kiivas kk- ja piiskatykkituli ja sen eteneminen pysähtyi. Rykm. jääkärijoukkue oli siitä silloin vasemmalla. Myöskin saksalaisten eteneminen tien oikealla puolella oli pysähtynyt ja osa heistä perääntyikin, kesken sitä oman tykistönsä tuli sattui omiin linjoihin. Sade ja pimeys alkoivat lisäksi haitata.

Hieman ennen kuin edellisestä saapui ilmoitus pataljoonan komentajalle, oli rykmentin reservinä ollut vänr. Karjalaisen joukkue liitetty jälleen pataljoonan omaan komppaniaansa 6. K:aan. 6. K oli Pikkukukkulan lähistöltä saanut vienankarjalaisen vangin, Grijorjeffin, jonka maj. Backman käski toistaiseksi pysytä komentoryhmän mukana, sillä Jelettijärveltä kotoisin olevana hän tunsi maastot ja lisäksi osoitti vilpitöntä halua yhtyä suomalaisiin joukkoihin.

Kun tuli ilmoitus 5. K:n pysähtymisestä, käski maj. Backman 4. K:n siirtyä rykm. jääkärijoukkueen vasemmalle puolelle ja kaartaen vasemmalle varmistaa vasen sivusta. Yön kuluessa oli tulitaistelu ajoittain hyvin kiivasta. Piiskatykin ammukset ulvahtelivat matalalta päiden yli. Kaivauduttiin. Pataljoonan komentopaikka oli välittömästi 5. K:n takana.

Heti kosketuksen alettua illalla oli vänr. Kuikka krh. joukkueesta haavoittunut lievästi sormeen. Päivän tappiot muuten:


Liite n:o 18.



Liite n:o 19



Ilmavalokuvakartta



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiestingin motti elokuu 2022

Kävin elokuussa 2022 Kiestingin motissa viemässä Evertin muistolaatan. Taitaa kulua useampi vuosi tai vuosikymmen, ennen kun pääsemme jällee...