Liitteitä 5./JR 53 sotapäiväkirjaan (Saksalaisista ja Kiestingin kalmistosta)

 

SAKSALAISISTA JA KIESTINGIN KALMISTOSTA.

Heti ensikosketuksessa olimme havainneet, että aseveljemme tarvitsivat huoltojoukkoja käänteisessä suhteessa kuin me. Kun meillä oli kourallinen huoltoporukkaa taistelevan joukkoon verraten, oli aseveljillä suhteellisen pientä edessä olevaa porukkaa huoltamassa joukko, jonka autot täyttivät joka ainoan kuusenjuuren Kiestingistä Kuusamoon. Edessä olevia miehiä töytyytettiin tämän tästä milloin suuntaan, milloin toiseen, autoilla ja siellä maantien varressa autojen ääressä he seisoskelivat päiväkaudet milloin kivääreitään putsaamassa, milloin kenkiään jynssäämässä.

Varsin kuvaavaksi muodostui Kananaisten luona asuessamme erään moottoripyörälähetin asia pataljoonan komentajallemme. Kaksi miestä aja tohmatti majapaikkaamme moottoripyörällä Sohjanalta. Kiire oli kova ja pataljoonamme komentajaa kysyttiin. Opastin heidät Bakkuksemme komentopaikkaan. Siellä selkisi asia. Kysyttiin: Onko teillä yhtään ehjää kahvinkuljetusastiaa lainattavaksi, kun meiltä kranaatti sellaisen särki?

Säälittäväksi kävi heidän meikäläisiin olosuhteisiin tottumattomuutensa varsinkin syksyöitten alkaessa viiletä. He kun raukat eivät alkuunkaan osanneet kulkea metsissä, he sortuivat nuotiopuikseen kaatamaan tuoretta mäntyä. Kun sitä yritettiin polttaa milloin bensiiniä, milloin tykin ruutia sytykkeenä käyttäen, ymmärtää tilanteen toivottomuuden. Kun heistä joskus jonkun toi vieraakseen meikäläisten telttaan, olivat he raukat kuin taivaassa. Ja ihmekö oli, kun heikkojen varusteitten vuoksi alkoi vilu olla lakkaamattomana vieraana.

X X X

Paikka, jota saksalaiset erikoisella hartaudella vaalivat, oli Kiestingin tienristeistä hiukan itään sijaitseva SS-miesten hautausmaa. Se alkoi syksyn edistyessä laajeta säälittävällä tavalla, mutta tämä lisäys ei suinkaan estänyt sen erinomaisen huolekasta hoitoa. Joka ainoata hautaa vaalittiin mikä keskitetyimmällä huolella. Erään kerran siitä ohi kulkeissani hämmästyin malla tavattomasti, kun havaitsin eräälle haudalle ilmaantuneen tuoreista kukista tehdyn seppeleen. En malttanut olla tarkistamatta sitä lähemmin, kun havaitsinkin seppeleen kootuksi pelkästään syysruskan värittämistä erilaisista suolla olevista varvuistamme. Se oli todellakin mitä ihanin ja taidokkuudessa vertojansa hakeva.

Eräs hauta jäi mieleeni erinomaisen kauniin koristelunsa ansiota. Hautakummun reunat oli verhottu harmaalla palleroporonjäkälällä. Kapea jäkälärivi jakoi niin ikään hautakummun kahtia. Lyhyiksi hakatuista männynhavuista oli tehty hautakummulle tuuhea, vihreä matto. Tähän mattoon oli jäkälistä suurikokoinen SS-merkki siten, että kirjainten väli oli täytetty puolukanvarvuilla, joissa oli kypsiä terttuja. Toiseen päähän oli laadittu niin ikään jäkälästä sellainen risti, jota SS-miehet käyttivät.

He harvalukuiset kristityt, joita joukossa näytti olevan, saivat leposijansa hautausmaan eristetyssä koilliskolkassa.

Milloinkaan en sattunut tuolle hautausmaalle itse hautaustoimituksen aikana ja minusta tuntuikin, että hautaukset suoritettiin öisin, kenenkään huomaamatta. Hautojen hoitoa ja koristelun sensijaan suoritettiin suorastaan lakkaamatta. Näytti siltä, että kulkipa siitä ohi milloin tahansa, aina siellä oli joku töissä. Usein siellä ohi kulkiessani käväisin ja mietteliäänä astelin ulos valkeista koivunrungoista  tehdystä portista, jonka ylle oli samanlaisista, mutta mustatuista rungoista laadittu SS-merkki. Olihan siihen mietteliäisyyteen syytäkin, sillä totesin, että vainajia oli siinäkin jo lähes kolmesataa.

SS sankarihauta Kiestingissä.
Kiestinki 1941.10.04