Jalkaväkirykmentti 53. II pataljoonan 5. komppania jatkosodassa: 5.8.41

5./JR 53

Yöllisessä kranaattikeskityksessä – ehkä noin 4.00 – 5.00 vaiheilla – haavottui komppanian päällikkö luutn. Tiesmaa. Pataljoonan komentaja määräsi hänen tilalleen luutn. Simo Lämsän.

Komppanian saapui yön aikana täydennyksenä yksi vänrikki (vänr. Saarinen, Pekka?) ja kaksi kokelasta. Toinen kokelas kaatui heti ja toinen haavoittui niin, että kuoli myöhemmin kenttäsairaalassa. Vänrikkikin haavoittui heti, ennenkuin hänen sijoituksestaan ennätettiin päättää. Se kokelaista, joka heti kaatui, oli nimeltään Kairiharju. Hänen toverinsa oli Pentti Juvonen, joka ennätti toimia toisen joukkueen johtajana iltapäivään saakka ennen kuin haavoittui.

Luutn. Lämsä sai pataljoonan komentajalta käskyn siirtää viidennen komppanian 6. komppanian vahvistukseksi Saarijärven ja sen eteläpuolella olevan lammen väliselle kannakselle.

Komppania saapui määräpaikkaansa puolen päivän tienoissa ja asettui hyökkäysvalmiusasemiin 6. komppanian asemien taakse, n. 50 mtr:n etäisyyteen.

Iltapäivällä aloitettiin hyökkäys (ehkä n. 14.00 – 15.00 paikkeilla) edessä olevaa tietä kohti verraten vähäisen kranaattivalmistelun jälkeen, jonka suorittivat sekä kevyet että raskaat krh:t.

Vihollisella oli tien ja järvikannaksen välissä lujanlaiset asemat ja niiden edustalla miinakenttä. Asemien edessä oli murroseste sekä lammin että järven puolella. Keskikannas oli murroksista ja miinoista vapaa, mutta siihen oli niin hyvä ampuma-ala, että eteneminen sitä pitkin oli miltei mahdoton. Tästä syystä muodostuikin mieshukka heti hyökkäyksen alussa melkoisen suureksi ja hyökkäys pysähtyi n. 100 mtr:n päähän hyökkäyslähtölinjasta (6. kompp:n alkuperäisistä asemista). Tähän asetuttiin puolustukseen. Nämä asemat säilytettiin melkoista mieshukkaa kärsien siksi, kunnes 8. ja 9. komppania saapuivat avuksi vasta iltapäivällä n. 16 – 17 paikkeilla. Lisävoimien ryhmityttyä jatkettiin hyökkäystä kk-tulen tukemana, ja maantie saatiinkin nyt vallatuksi suhteellisen helposti (Luutn. Karemo huomauttaa kk-tulen suhteen, että se tuli liian myöhään ja kk:t oli sijoitetut liian kauas ketjun taakse.)

Heti maantien tultua vallatuksi asetettiin varmistus Saarijärvestä maantiehen ja lammista koillissuunnassa maantiehen siten, että tuli yhteys järven ja lammin väliseen varmistukseen. Järvestä maantiehen suoritti varmistuksen Konttisen komppania ja lammista maantiehen: Hervan komppania, 6. ja 5. komppania. Tämä varmistus saatiin järjestetyksi illalla.

Loppuyö vietettiin näissä asemissa torjuen useita vastaiskuja. (Luutn. Lämsän kaatumisesta kts luutn Karemon kertomusta.)

(Kun 5.8.41 muodostui kohtalokkaimmaksi päiväksi Rauman komppanialle ja kun päivän tapausten kulusta on ollut vaikea saada täsmällisiä ja asiallisia tietoja, liitettäköön tähän mainitun päivän kulku sellaisena, kuin tykistön tulenjohtaja luutnantti Karemo sen muistaa maatessaan haavoittuneena sotasairaalassa.)

5.8.41 Luunt. K a r e m o n kertomana.

Aamulla oli kannaksella ainoastaan Jääsekeläisen komppania ja ryssä yritti 3 kertaa työntää meidät pois. – Tulenjohtue oli vasta äskettäin tullut. – Krh:lla suoritettiin pikku ammunta aivan eteen vihollisen asemiin.

Silloin, kun hyökkäys aloitettiin oli mukana sekä 5. että 6. komppania ja sitä ennen suoritettiin aika kova tykistövalmistelu. Siihen otti osaa kevyt tykistö ja eräät saksalaiset patterit. Nämä ampuivat suoraan vihollisen asemiin. Nyt välillä yritettiin hyökkäystä, mutta vastus oli kovin kova. Silloin vallankin saksalaiset paahtoivat tykistöllä aivan eteen, niin että yksi 6. komppanian mies kaatui ja yksi haavoittui, mutta ammunta oli samalla niin onnistuneesti johdettu, että ainoastaan tämän perusteella etumaasto puhdistui ja päästiin eteenpäin. Tällöin edettiin n. 150 – 200 mtr, vaikkakin koko ajan oli ankara konetuliaseiden ja käsikranaattien tuli. Vihollinen oli kaivautunut maahan, ja komppania eteni aivan heidän asemiensa eteen, mutta nyt alkoi varsin ankara kranaattisade vihollisen asemista ja se aiheutti sen, että molemmat sivustat antoivat vähän perään ja tällöin erikoisesti oikealla sivustalla meni miinoihin, siitäkin huolimatta, että heitä jo ennen oli miinoista varoitettu.

Ryssien painostus kannaksella oli koko ajan hyvin ankara. Välillä oli majuri Backmanille lähetetty sana, jolla pyydettiin lisävoimia. Tällöin pidettiin hetken tauko. Jonkin ajan kuluttua tulikin lisävoimia III pataljoonasta. Alkoi uusi rynnistys. Vihollinen alkoi vetäytyä ja nyt painettiin – 5. ja 6. komppania kärkikomppaniana – läpi, kukkulan yli aina tien reunaan asti. – Jo ennen edellä kerrottua puolustukseen asettumista, siis ensimmäisessä hyökkäyksessä kaatui 5. komppanian päällikkö luutnantti Lämsä. Rynnistys oli sellainen, että 5. komppania eteni vasemmalla ja 6. oikealla. Vähän luutnantti Lämsän kaatumisen jälkeen siirtyi 5. patterin tulenjohtaja vänrikki Karhunen vasemmalle ja liittyi 5. komppanian mukaan johtaen komppaniaa hyökkäyksessä.

III pataljoonasta saapunut apu miehitti kukkulan puolivälistä vasemmalle järven rantaan saakka. 5. ja 6. komppanian jätteet miehittivät kukkulan maantien puoleisen laidan. Vänrikki Ellilän joukku 9. komppaniasta miehitti lampeen saakka. Miehitystä järjestettäessä haavoittui luutnantti Jääskeläinen, joka miehitysvaiheessa oli johtanut molempien – sekä 5. että 6. komppanian – jäännöksiä. Luutnantti Jääskeläisen haavoittumisen jälkeen jakoivat näiden komppanioiden johtamisen luutnantti Karemo ja vänrikki Karhunen oman toimensa ohella johtaen vuoroin kumpaakin.

Tällöin, kun laskimme komppanioiden jäännökset, oli molemmista komppanioista yhteensä noin 30 miestä.

Vihollinen painoi tien toiselta puolelta aika ajoin. Tätä kesti aivan yöhön asti. Illalla n. 22.00 – 23.00 aikaan saapui luutnantti Asis. Hän oli saanut majuri Backmanilta käskyn ottaa komppanioiden jäännöksen johtoonsa. Samaan aikaankin saapui komppanioiden jäännöksille muonaa.

T a p p i o t:

Kaatuneet:

Luutn. Lämsä, Simo
Kers. Ihalainen, Arvi
Kers Pietarila, Taneli
Ups. kok. Juvonen, Pentti
Alik. Korpitie, Erkki
-”- Pesonen, Adolf William
-”- Savinainen, Vihtori
Korpr. Ruottinen, Matti
Stm Arbelius, Eetu Aukusti
” Jokikokko, Matti
” Kemppainen, Juho Armas
” Kettunen, Toivo Johannes
” Kynsijärvi, Matti
” Määttä, Kalle Aukusti
” Piittisjärvi, Eino Johannes
” Pöykiö, Mauno Vihtori
” Ruokangas, Yrjö
” Stenius, Frans Oskari

Haavoittuneet (5.8.41.):

Luutn. Tiesmaa, Lauri
- ” – Saarinen, Pekka

Ylikers. Kälkäjä, Jakko Arvid
Alik. Järvinen, Rudolf
- ” - Ritola, Aarne
- ” - Seppä, Toivo Nestor
- ” - Toivonen, Sulho Kalervo

Stm. Asmundi, Matti
” Hanhisuvanto, Heikki
” Ikonen, Pauli
” Jaakkola, Sakari, Vilho
” Keränen, Matti Emil
” Kinnunen, Yrjö
” Kälkäjä, Eemeli Aukusti
” Kyngäs, Kaarlo Vihtori
” Lukkari, Erkki Johannes
” Mikkola, Artturi
” Perttu, Yrjö
” Piri, Eino Johannes
” Rautio, Aukusti
” Säkkinen, Veli Artturi
” Särkelä, Aukusti
” Takaharju, Matti
” Tuomaala, Matti

Kaatunut: 3 ups 5 au 11 miestä

Haavoittunut: 2 ” 5 ” 17 - ” –

R a u m a n k o m p p a n i a n siirtyessä taisteluihin viitattiin siihen hyvään yhteisymmärrykseen ja lujaan keskinäiseen luottamukseen, joka oli ennättänyt kutoutua rauhallisten päivien aikana komppanian päällikön ja sen miehistön välille. Tämä luottamus ja komppaniassa yleensä vallitseva hyvä henki oli tehnyt komppanian tarmokkaaksi ja toimintakykyiseksi.

Kun lukee edellä esitettyä luutnantti Karemon kertomusta komppanian jäännöksistä nyt käydyn taistelun päätyttyä, saa vakavan kuvan siitä, millainen isku edellä selostettujen taisteluiden sarja komppanialle oli. Nämä taistelut olivat riistäneet siltä heti alussa miltei kaikki alkuperäiset upseerit. Puolet sen taistelevista aliupseereista ja kolmannes miehistä oli joko kaatunut tahi haavoittunut ja suurin osa jäljellä olevista miehistä harhaili nääntyneinä etsien sopivaa levähdyspaikkaa. – Luutn Rauma oli siirtynyt pois alussa. Nyt on sammunut Rauman komppania.

Pataljoonan keskuudessa on Saarijärven luona käyty taistelu tunnettu Kuolemankukkulan taistelun nimellä. Rauman komppanialle muodostui tämä paikka – voipa liioittelematta sanoa – sanan täydessä merkityksessä Kuolemankukkulaksi. Kunniallisesti oli komppania täyttänyt tehtävänsä tähän saakka ja voiton tantereella siitä henki sammui.

Alussa vallinnut hyvä henki ei ole jälkeenkään päin päässyt komppaniassa elpymään, vaikka se jälkeen päin onkin suorittanut eräitä rasittaviakin tehtäviä. Siksi muodostavatkin seuraavat ajat melkoisen selvästi erillisen osan komppanian historiassa.

Liite N:o 1

(5/JR 53:n sotapäiväkirjaan.)

V a h v u u d e n m u u to k s i s t a.

Sohjanan ylityksen jälkeisenä aikana oli komppanian toimiston taholta mahdoton seurata komppanian henkilöstössä tapahtuneita vaihdoksia. Tiedot tappioista saapuivat useinkin peräti epätarkkoina, mikä onkin luonnollista jatkuvien taistelutoimien aikana.

Edellä on jo mainittu eräistä vähäisistä komppaniaan saapuneista täydennyksistä. Kuoleman kukkulan taistelun aikana saapui pataljoonaan vähän huomattavampi täydennys. Tämän täydennyksen jakaminen komppanioihin lienee aluksi tapahtunut enemmän tilapäisluontoisesti ja siitä syystä on vielä jälkeenpäinkin ollut joissakin tapauksissa vaikea päätellä, mikä tapaus on otettava komppanian tappioilmoitukseen, mikä ei.

Kiestingin luona, pataljoonan lähtiessä Louhen radalle suoritettiin täydennyksen lopullinen jakaminen eli komppanioihi, mutta tästäkin jaosta tulivat teidot toimistoon vain jonkinlaisella paperilapuilla, joihin jälkeenpäin tuli korjauksia, niin että todellista tilannetta oli jokseenkin mahdoton seurata. Tuntolevyluetteloja ei täydennyksistä kyetty laatimaan ensinkään, sillä ”Kuoleman kukkulan täydennys” samoin kuin eräs toinenkin täydennys työnnettiin suoraapäätä taisteluihin ilman, että heidän mukanaan olisi saapunut mitään papereita. Näin ollen tiedot saapuneista täydennyksistä toimistossa rajoittuivat ainoastaan nimiin ja nekin tiedettiin vajaasti.

Tätä tilannetta kuvaavana kannattaa mainita, että eräskin komppania tilasi päivärahatkin kahdellekymmenelle saapuneeksi ilmoitetulle täydennysmiehelle, joiden nimet luvattiin ilmoittaa myöhemmin, mutta joita komppania todellisuudessa ei ollut saanutkaan, ja päivärahat täytyi niin ollen palauttaa.

Edellä mainituista syistä on luonnollista, että vahvuusilmoitukset 10.8 – 6.9.41 välisenä aikana saattavat olla jossakin määrin virheellisiä. Tappiotilastoonkin on jälkeenpäin tullut korjauksia vallankin juuri täydennysmiehistön osalta. Siltä osalta saattaa luettelossa vieläkin esiintyä jokin pieni puutteellisuus, vaikka sotapäiväkirjan tappioluetteloa laadittaessa onkin pyritty mahdollisimman tarkkoihin tuloksiin.

Kun vahvuusilmoitukset kuitenkin – mahdollisista virheistään huolimattakin – kuvastavat komppanian henkilöstötilannetta, esitän ne asianomaisten päivien kohdalla. Näissä ilmoituksissa herättää nyt jälkeenpäin huomiota se seikka, että kirjoista ei ole poistettu sotasairaalaan joutuneita, tästä asiasta kun saatiin määräys vasta verraten myöhään.

Pataljoonan päiväkäskyjä ja komppanian miehistöluetteloa vertailemalla olen todennut komppanian saaneen seuraavat täydennykset:

4 – 9.8.41 7 au 38 miestä (P:ky n:o 3/41.)

- ” - 2 -”- 20 -”- -”-

7.9.41 4 -”- 10 -”- (P:ky n:o 5/41 ja kompp.

28.9.41 - 14 -”- miehistöluettelo.)

Yhteensä: 13 au 82 miestä

Sohjanan ylityksestä – 7.8.41 väliseltä ajalta aikanaan laaditussa tappioilmoituksessa ei ole huomioitu saapuneita täydennyksiä. Täydennykset huomioon ottaen ja huomioiden samalla sellaiset upseerit, jotka komppaniassa ovat olleet ehkä vain tilapäisestikin sanottuna aikana on tappiotilanne 8.8.41 seuraava:

ups. au mieh.

Kaatuneet 5 6 19

Haavoittuneet 4 9 30

Sairaina evakuoitu 3 - 9

Kadonneita - - -

Yhteensä 12 15 58

Komppanian riveistä poistueet upseerit ovat seuraavat:

1) Kaatuneet: Luutn. Rauma, Pellinen ja Lämsä
Kokelaat Kairiharju ja Juvonen

2) Haavoittueet: Luutn. Sutela jaTiesmaa
Vänr. Parviainen ja Saarinen

3) Sairaina evakoidut: Vänr. Hedman sekä kokelaat Jurvanen ja Häyrynen

Liitettäköön tähän lopuksi komppanian vahvuusilmoitus 8.8.41.

ups au mieh.

Kirjoissa 29.7.41 5 24 169

Komennuksella - - 1

Lomalla 1 1 2

Sairaalassa 2 8 40

Sairaana komppaniassa - - 4

Kaatunut 2 3 19

Kadoksissa - - 1

Rivissä - 12 102

Taisteluvahvuus - 9 77

Muonavahnuus 119 ynnä täydennysmiehet.

Selvityksenä edellä esitettyyn voi mainita, että vänr Hedmanille myönnettiin sairaalasta toipumisloma. Muonavahvuuteen lisätty huomautus osoittaa, ettei täydennyksen jakamisesta oltu 8.8.41 selvillä.

Kadoksissa olleesta miehestä ei tappioilmoituksessa mainita siitä syystä, että odotettiin hänen löytyvän ja ilmeisesti hän löytyikin, sillä sanottuun aikaan ei ketään ole julistettu kadonneeksi.

X X X

Seuraava osa komppanian vaiheista on ollut pakko koota pääasiassa haastattelemalla joukkueenjohtajia ja eräitä muita sellaisia, jotka ovat olleet tilaisuudessa seuraamaan komppanian toimintaa Kuoleman kukkulan taistelujen jälkeen. Kirjallisia lähteitä ei ole ollut muita, kuin luutnantti Honkasen ja vääpeli Holtinkosken niukkasanaiset päiväkirjat, jotka esitän kunkin päivän alussa sellaisenaan.

Kertojat eivät – jälkeenpäin tapausten kulkua muistellessaan useinkaan muista aikoja. Sen vuoksi saattaa esiintyä joissakin paikoissa niiden suhteen ristiriitaisuutta, jopa ehkä joissakin päivämäärissäkin. Kun allekirjoittaneella ei ole ollut tilaisuutta suorittaa vertailuja luotettavampiin tietolähteisiin, on aikamäärät jätetty sellaiseksi kuin kertojat ovat ne muistaneet. Joissakin tapauksissa on suoritettu tarkistuksia vertailemalla eri kertojien muistia.

Käytetyt alkulähteet on numeroitu tekstissä seuraavasti:

1. Luutn Honkasen päiväkirja

2. Vääp. Holtinkosken päiväkirja

3. - ” – Ahonen, Matti (komppanian lääk. au) haastat.

4. Luutn. Parviainen, Emil haastateltuna

5. Kers. Kelahaara, Salomo - ” –

6. - ” – Vanhala, Yrjö (Pöytäkirjalausunto.)

7. Luutn. Honkanen haastateltuna sotasairaalassa.

8. Vänr. Parviainen haastateltuna

Kuolemankukkulan taistelun päätyttyä asetettiin varmistus Saarijärven ja maantien välille. 5. komppaniasta oli tässä varmistustehtävässä ainoastaan muutamia miehiä kers. Holtinkosken johdolla. Puolen yön aikaan toivat viestimiehet sanan, että 5. ja 6. komppania saa lähteä lepoon. Tällöin lähtivät komppanian jäännökset ”töpinään” – Toimitusjoukkue oli iltapäivällä siirtynyt n. 7 km Kokkosalmen kylästä Kiestinkiin päin erääseen notkoon tien pohjoispuolelle.

(5.8.41 Holtinkosken kertomana: ”klo 6.00 lähti 5. komppania tekemään sivustaiskua yhdessä 6. komppanian kanssa. Otettiin haltuumme Saarijärven päässä oleva kukkula ja maantie.”)

II/JR53

Puolen yön maissa ilmoittautui pataljoonan komentopaikalla luutn. Karemo ja luunt. Karhunen II/KTR 16:sta matkalla 6. K:n alueelle.

Ammustäydennystä suoritettiin läpi yön. Keskityksiä tuli komentopaikan maastoon silloin tällöin.

Jääskeläisen kaistalla oli rauhatonta. Ryssät liikehtivät ja yrittivät aamulla 4-5 ajoissa kaksi eri kertaa hyökkäystä kannaksen keskivaiheilla, mutta lyötiin takaisin. Vänr. Jussila toimi tällöin erikoisen reippaasti. Ryssät antoivat tavan takaa krh. keskityksiä linjaan ja huoltopolun varteen ja puhelinyhteys oli poikki vähän väliä. KK-joukkueen johtaja vänr. Jantunen haavoittui lievästi jalkaan.

Rounaja sai myös pitkin yötä kestää eteenkin pienoisheitinkeskityksiä. Hänen asemansa olivat suolla, missä yön lisäksi ollessa kylmä oli kurjat oltavat.

Aamuhämärissä ilmoittautui patl. komentopaikalla värn. Saarinen ja ups. kokelaat Juvonen ja Kairiharju täydennyksenä. Kaksi ensimmäistä määrättiin 5. K:aan viimeksi mainittu 6. K:aan.

Alueella komentopaikan läheisyyteen, mihin 5. K oli kaivautunut sattui aamulla klo 6:n maissa kiivas keskitys. Siinä tuli tappioita m.m. luutn. Tiesmaa haavoittui lievästi jalkaan samoin vastatullut vänr. Saarinen. 5. K:n päälliköksi määräsi komentaja luutn. Tiesmaan. Jääkärijoukkueen johtajaksi hän määräsi luunt. Asiksen.

N. klo 9.30 tuli rykmentistä käsky:

” 5034 5.8.41 klo 8.55

Rykmentitn esikäsky hyökkäystä varten.

1. Vihollinen kuten aikaisemmin.

2. Ryhmä J siirtyy hyökkäykseen tänään iltapäivällä tavoitteena Tuoppajärven lahden pohjukka 3 km Kiestingista länteen – järvi siitä 3 km pohjoiseen. Hyökkäysvalmiusryhmitys nykyinen.

3. JR 53 etenee vasemmalla harjannetta piste 42 pitkin.

4. Läpimurron suorittaa II/JR 53:n patl:n kom:n valitsemalla kaistalla mieluimmin lammen eteläpuolitse Kukkulamaaston 42 valtaamiseksi.

5. II/JR 53:n murtauduttua vihollisaseman läpi III/JR 53 seuraa jäljessä puhdistaen kukkulamaaston Saarijärven itäpuolella.

6. Tehtävänä suoritettuaan molemmat pataljoonat ovat välittömästi valmiina jatkamaan Kiestingin suuntaan.

7. Tykistöstä haupitsipatteri II/JR 53:n välittömänä takana.

8. Tulikannan järjestelystä huolehtii kapt. Arimo käytettävänään rask. krh. joukkue, patl:n krh. joukueet, 11. Tyk.K. viimemainittujen edullista käyttötapa ja -paikka on huolellisesti suunniteltava.

9. Hyökkäys valmistelut suotitetaan loppuun klo 12:een mennessä.

10. Kello H todennäköisesti klo 13.00

Rykm. kom.
Ev. luutn. O. Selinheimo.”

Lammen eteläpuolella, Jääskeläisen ja Rounajan välissä oli maasto etupäässä avointa suota, johon vihollisella lisäksi oli kukkulalta 144,2 hyvät tähystys – ja tulitusmahdollisuudet. Kannas lammen ja järven välissä oli metsäinen. Sen vuoksi valitsi komentaja läpimurto kohdaksi sen.

5. K:lle annettiin käsky siirtyä kannaksella 6. K:n taakse. Sen mukana ollut kk. joukkueen johtaja luutn. Niemelä vei joukkueensa ankaran keskityksen saattaessa huoltopolulle vikaan ja joku määrä 5. K:n miehiäkin seurasi häntä. Vasta viime hetkessä ennen hyökkäystä hänet saatiin komppanian yhteyteen.

Klo 10:n tienoissa kävi ev.luutn. Selinheimo paikalla. Hän hyväksyi hyökkäyssuunnitelman. Samoihin aikoihin 11. Tyk. K:n päällikkö luutn. Saarela ilmoittautui komentopaikalla. Hän sanoi, että tykkejä ei ehdittäisi raahata käytettävissä olevassa ajassa soiden yli läpimurto kohtaan. Ajatuksesta luovuttiin.

Luutn. Lämsälle lähetettiin hyökkäyskäsky, jonka sisältö oli seuraava:

” 1. Vihollisesta ei uutta.
2. II/JR 53 suorittaa läpimurron Saarijärven ja pienen lammen välisellä kannaksella ollen valmiina jatkamaan Kiestingin suuntaan harjannetta 42 pitkin.

3. 5. K ja 6. K muodostavat hyökkäysosaston, päällikkönä luutn. Lämsä. Tehtävänä suorittaa varsinainen läpimurto. 6. K hyökkää etulinjana, 5. K toisessa linjassa. Ensimmäinen tavoite: tien mutka n 300 m Saarijärven kaakkoiskulmasta itään.

4. Kun ensimmäinen tavoite on saavutettu, huolehtii jäljessä asuraava III/JR 53 Saarijärven itäpuolisen kukkulamaaston puhdistamisesta.

5. Haupitsipatteri, rykm. raskas krh. joukkue, II P:n krh. joukkueet osasto Lämsän välittömänä tukena. Tulikannan järjestää kapt. Arimo

6. Patl:n komentopaikka entinen

7. H todennäköisesti klo13. ”

Myöhemmin valmistelujen viivästyessä siirrettiin H klo 13.

Tieto käsky pääsisällöstä lähetettiin 4. K:n päällikölle luutn. Rounaja. Ennen taistelun alkua tuli pataljoonan komentopaikalle maj. Nisula esikuntineen.

Vänr. Hentilä lähti os. Lämsän mukaan huolehtimaan yhteyksistä.

Taistelun kulku mukana olleiden kertomusten mukaan: Kiivaassa tulivalmistelussa vaikutti sangen ratkaisevasti erään saksalaisen ptr:n tuli, joka os. Lämsän mukaan tullut xxxx xxxx johti aivan etulinjamme eteen. Läpimurto onnistui, vaikka vastarinta oli kiivasta. alkuvaiheessa veti luutn. Lämsä toisessa linjassa etenevän 5. K:mn etulinjaan vasemmalle. Ryssät olivat miinoittaneet taajaan koko kannaksen ja miinat aiheuttivat runsaasti tappioita. Eteneminen jatkui kaikesta huolimatta.

N. klo 15 aikaan tuli patl:n komentajalle ilmoitus tilanteesta. Se uhkasi muodostua kriitilliseksi rivien arveluttava harvenemisen vuoksi. Maj. Nisula antoi sen vuoksi 8. K:lle ja 9. K:lle käskyn siirtyä kannakselle ja yhtyä hyökkäykseen.

Kannaksella tekivät ryssät kovia vastaiskuja ja työnsivät hyökkääjiä joitakin satoja metrejä taakse päin. Rivit koottiin ja ja hyökkäystä jonkun ajan kuluttua jatkettiin. Luutn. Lämsä haavoittui ja kuoli matkalla JSP:lle. Osaston otti komentoonsa luutn. Jääskeläinen. N. klo 17-18 maissa oltiin kukkulalla tien mutkan, ensimmäisen tavoitteen vieressä. Täällä luutn. Jääskeläinen haavoittui. Hän oli viimeinen 5. K:n ja 6. K:n upseereista, sillä vänr. Karjalainen oli kaatunut, luutn. Rydman haavoittunut (kuoli myöhemmin sota S:ssä), vänr. Jussila haavoittunut (kuoli JSP:llä), kok. Kairiharju kaatunut, kok. Juvonen haavoittunut (kuoli kenttäsairaalassa) ja vänr. Hedman saanut hermokohtauksen mennen JSP:lle. Luutn. Karimo otti komentoonsa 6. K:n, vänr. Karhunen 5. K:n, ja he järjestivät komppanian rippeitä kukkulan puolustukseen. 8. K ja 9. K saapuivat pian kukkulalle, tällöin kaatui vielä luutn. Herva.

4. K:lle oli maj. Backman lähettänyt käskyn, että se yhtyy hyökkäykseen sitten kun siitä etuoikealla oleva, etenemistä haittaava kukkula olisi puhdistettu vihollisesta. N klo 18 saapui Rounajalta seuraava ilmoitus:

”Lähettäjä: Päiväys: Klo
Luutn. Rounaja 5.7 17.10

Maj. Backmanille.

Ammustäydennyksen olen suorittanut. Yhteyttä saksalaisiin ei tällä hetkellä ole, koska ovat edenneet mäkirinteeseen vähän painuen tiestä poispäin. Koetin edetä mutta olivat ryssät vielä mäkirinteessä, jolloin vetäydyimme takaisin suojaan. Tänään yksi haavoittunut ja yksi kadonnut ketjusta. (Stm. Jaaskano)

Missä on 5. K

Mikä on 5. ja 6.:n tavoite?

Muonaa saa tuoda tänne keittiömiehet heti.

Rounaja.

6. K otti yhteyden aamupäivällä ja olivat miehet hyvin väsyneessä kunnossa.

Sama.”

Rounajalle lähetettiin selostus tilanteesta ja käsky toistaiseksi pitää asemansa. N. klo19 ilmoitettiin rykmentin esikunnasta, että patl. saa täydennystä. Täydennystä tuli ja se jaettiin tasan II P:n ja III P:n kesken. II P sai 1 upseeri, luutn.Honkasen, 7 alikersanttia ja 71 miestä

4. K alistettiin majuri Marks´n pataljoonalle SS-JR 6:sta, jonka piti lähteä III P:n kanssa jatkamaan etenemistä harjannetta 42 pitkin. 4. K irroitettiin lähellä keskiyötä.

Jääkärijoukkue lähetettiin luutn. Asiksen johdolla valmistamaan vallattua kukkulaa 5. K:n ja6. K:n siellä olevien miesten lisäksi.

Päivän tappiot: