24.8.41

 

5/JR 53

Herätys klo 1.30.

2.00 lähdettiin etenemään radan suunnassa Kiestinkiä kohti. Komppaniaan alistettiin rykmentin raskas kranaatinheitinjoukkue ilman heittimiä. Tehtäväksi annettiin avata rata, joka oli kahden vuorokauden ajan ollut tukossa. Nyt edettiin Kolhoosikukkulalta n. 2 km Kiestinkiin päin, jossa suoritettiin hyökkäysyritys.

Ryhmitys oli seuraava: Äärimmäisenä oikealla joukkue Holtinkoski, joka piti yhteyttä rataan. Holtinkosken joukkueesta vasemmalle II joukkue kersantti Kelahaaran johdolla. Sitä seuraavana vasemmalle alistettu kranaatinheitinjoukkue. Ensimmäinen ja toisen joukkueen takana molemmissa yksi konekivääri.

Klo 4.00 lähdettiin etenemään radan suunnassa. Edettiin noin puolitoista kilometriä ennen kuin saatiin ensimmäinen kosketus viholliseen. Komppania pysähtyi edessä olevan suon reunaan, joka oli noin 70 – 80 mtr leveä. Suon toisella puolella olevasta kankaasta näkyi epäilyttävää liikettä. Lähetimme kaksi partiota, joista toinen oli 5. komppaniasta, tehtävänä edetä radan varresta suon yli kankaalle. Toinen partio raskaasta kranaatinheittimestä sai tehtäväkseen vasemman siiven kohdalta edetä suon yli samaan kankaaseen. Partiot palasivat, ja näiltä saatujen tietojen sekä tähystyksen avulla todettiin varmasti, että vihollinen on vahvasti asemissa edessä olevassa maastossa. M.m. näkyi hakatut konekiväärilinjat. Vihollisella oli ainakin kaksi konekivääriä ja useampia suorasuuntaustykkejä.

Koko osaston vahvuus oli noin 50 miestä. Sen johtajana vänr. Väätäjä raskaasta kranaatinheittimestä. Vänr, Parviainen johti viidettä komppaniaa. Tiedustelun tultua suoritetuksi ryhtyivät vänr. Väätäjä ja Parviainen neuvotteluun tilanteen johdosta. Lopulta päätettiin yrittää hyökkäystä seuraavalla tavalla:

Viidennestä komppaniasta jää kaksi ryhmää radasta alkaen suon reunaan asemiin, sekä kaksi konekivääriä tulitueksi. Loppu-osasto päätti hyökätä kukkulan eteläpuolisen kärjen kohdalta vihollisen asemiin. Suoritettiin ryhmitys ja lähdettiin etenemään. Maasto oli märkää rämettä, jossa oli vain harvassa puita. Etenimme ketjussa noin 80 mtr:n päähän niemen kärjestä, jossa oli vihollisen suorasuuntaustykki, sekä konekivääri. Vihollinen päästi meidät noin 70 mtr:n päähän asemistaan, ennen kuin avasi tulen. Tuli avattiin ensiksi suorasuuntaustykillä, joka ampui kartesseja, sekä sen jälkeen jalkaväen aseilla. Näin ollen oli pakko painua asemiin. Asemissa maattiin iltapäivälle, noin klo 15.00 saakka. Koko päivän satoi vettä ja miehet makasivat suossa mättäisen koloissa.

Klo 15.00 aikaan huomattiin ryssän pyrkivän pois niemekkeestä suota pitkin meidän vasemmalle puolellemme. Ensin huomattiin noin kymmenkunta miestä, jotka menivät suota pitkin kaartaen siksi kauas, ettei niitä yltänyt tulittamaan. Noin puoli tuntia sen jälkeen nähtiin useampia samankokoisia porukoita menevän suota myöten. Tällöin laittoi vänr. Parviainen varmistuksen vasemmalle, ja noin klo 16.00 huomattiin ryssien liikehtivän meidän vasemmalla puolellamme, n. 200 mtr meistä taakse päin. Ryssät etenivät meitä kohti takaa vasemmalta nähtävästi tarkoituksella saartaa meidät. Vihollisen lukumäärä oli vähintään 100 miestä. Nyt päätimme vänrikki Väätäjän kanssa vetää osastomme noin kilometrin verran taaksepäin asemiin, sillä paikalla olleen kahdeksannen komppanian korkeudelle. Tästä lähetimme ilmoituksen rykmenttiin.

Saimme rykmentistä käskyn jäädä yksi kahdeksannen komppanian majoitusalueelle, jolloin otti varmistuksen meiltä vastaan 8. kompp.

Yö viettiin nuotioilla. Koko yön sateli vettä.