Jalkaväkirykmentti 53. II pataljoonan 5. komppania jatkosodassa: 3.8.41

5./JR 53

Yö 2/3.8.41 (Luutn. Tiesmaan kertomana.)

Komppania pysähtyi Kokkosalmen kyläaukean reunaan varmistaen kylän suunnan. Komppanian oikealla puolella olivat saksalaiset.

Oma-alotteisesti lähein partion 1 aliups. 4 miestä ottamaan selvää onko Kokkosalmen silta räjäytetty tai poltettu, ja onko Kokkosalmen kylässä vihollisia. Saman aikaisesti lähetti pataljoonan komentaja komppaniamme pioneerijoukkueesta partion 1 ups. 3 miestä myös ottamaan selvää Kokkosalmen sillasta. Partiot pääsivät sillalle asti ja totesivat sillan olevan ehjän. Partioiden saapuessa oli vihollinen kuitenkin asettamassa petroolirättejä ja sytyttämässä siltaa tuleen. Tämän puuhan partiomme kuitenkin ehkäisivät. Saman aikaisesti avasi vihollinen tulen automaattiaseilla joen takaa molemmin puolin maantietä. Partioittemme onnistui kuitenkin palata taistellen takaisin ilman tappioita, vaikka kylä-aukea olikin leveä.

Erikoisen maininnan ansaitsee tämän partioretken yhdeydessä se pioneerivänrikki, joka johti 5. komppaniaan alistetusta pioneerijoukkueesta pataljoonan komentajan lähettämää partiota. Koko partioretken ajan tämä vänrikki esiintyi varsin rauhallisesti ja kylmäverisesti, juosten m.m. sillalle, vaikka ryssä parhaillaan oli sitä sytyttämässä tuleen. Samaa kylmäverisyyttä hän osoitti vielä partioiden vetääntyessäkin. (Tähän saakka luutn. Tiesmaa.)

2.30 jatkettiin etenemistä, kuudes komppania kärkikomppaniana. Saksalaiset olivat jo tähän mennessä vallanneet Kokkosalmen kylän. – Kärkikomppanian eteneminen pysähtyi kyläaukean takalaitaan 5. komppanian sijoittuessa maantien molemmille puolille keskelle kyläaukeata.

Saksalaisten oli määrä jatkaa edelleen hyökkäämistä kärjessä. – Kyläaukealla maaten odotettiin eteenpäin pääsyä lähes kolme tuntia. N. klo 5.00 paikkeilla vihollinen keskitti tykistötulen kyläaukealle. Aluksi etsi kukin turvaa, mistä löysi. Noin klo 6.00 vaiheilla kokoontui komppania päällikkönsä käskystä etenemissuunnassa oikealla olevan järven rantaan, jota pitkin kierrettiin metsikköön lähelle kuudetta komppaniaa.

Edellä kerrotun tykistökeskityksen aikana haavoittui m.m. IV joukkueen johtaja vänr. Parviainen. Tämän jälkeen joutui joukkueen varajohtaja kers. Ollila IV joukkueen johtajaksi. Lyhyen tauon jälkeen ryhmityttiin hyökkäykseen Kokkosalmen kylän itäpuolella sijaitsevan kukkulan valtaamiseksi. Pataljoona siirtyi tällöin tien pohjoispuolelle. 6. kompp. siirtyi tällöin tien pohjoispuolelle. 6. kompp. siirtyi äärimmäiseksi vasemmalle suorittaakseen saartoliikkeen vihollisen selustaan. Kuudennen komppanian oikealla puolella oli 4. kompp. ja tiehen yhteyttä pitävänä rintamasuunnassa etenevä viiden komppania. Tien oikealla puolella olivat saksalaiset. Osittain oli saksalaisia tien vasemmallakin puolella asemissa viidennen komppanian takana.

Kukkulalla oli vihollisella useita kk-pesäkkeitä, joista se useinkin äkkiarvaamatta avasi tulen suojautumattomia hyökkääjiä vastaan. Kaikesta huolimatta onnistuttiin kukkula valtaamaan perin pienin tappioin. Kahakka päättyi noin kello 22.00 – 21.00 välillä.

Tämän jälkeen siirtyi kolmas pataljoona kärkeen toisten jäädessä äsken vallatulle kukkulalle lepoon. Levon aikana saatiin annos sissimuonaa.

T a p p i o t: (3.8.41)

Kaatunut:

Stm Ojala, Aukusti

Haavoittunut:

Vänr. Parviainen, Emil
stm Kinnunen, Väinö
” Lasanen, Matti
” Liekola-Puurunen, Eino

II/JR 53

Saavuttuaan paikalle antoi rykm. kom. käskyn etenemisen jatkamisesta. Hän käski SS-pataljoonan eteen, II P:n toiseen linjaan. Kokkosalmen kylä oli aluksi otettava haltuun.

Saksalaiset ampuivat piiskatykeillään useita Kokkosalmen taloja tuleen. Ryssät eivät ryhtyneet kylässä sanottavaan vastarintaan. Salmen ylittivät saksalaiset osaksi veneillä osaksi palaneen sillan jäännöksiä pitkin.

Etenemis järjestykseksi Kokkosalmen kylään määräsi Maj. Backman 6. K, 5. K, komentoporras.

Aamuyöllä n, klo 4-5 maissa tuli rykm. komentajalta tiedoitus, että SS-pataljoona ryhtyy hyökkäämään Kokkosalmen kannakselle puolustukseen asettunutta vihollista vastaan ja käsky, että eteen kukkulan juurella kannakosta n. 300 m oli tien suunnassa pääasiassa vain eteläpuolella edennyt saksalaisten hyökkäys kuitenki -osaksi melkoisista tappioista johtuen -pysähtynyt. Tulitaistelu jatkui taukoamatta, yrittivätpä ryssät vastaiskujakin. Tällainen oli tilanne n. klo 9 majuri Backmanin saadessa yhteyden SS-pataljoonan komentajaan. Tämän komentopaikka oli n. 200 m itälinjasta. Saksalaisten ketjun leveys oli n. 300 m. Heistä vasemmalle hieman taaemmas ryhmitettiin 5. K ja 6. K.

Maj. Backman oli vähää aikaisemmin Kokkosalmen kyläaukealla saanut rykm. komentajalta käskyn lyödä SS-pataljoonaa viivyttävä vihollinen. Koska oli todennäköistä, että ryssät olivat miehittäneet kukkulan, jolla he pitivät puoliaan, järven rantaan saakka, tuntui luonnolliselta suorittaa saarrostus etelän kautta ja hyökätä kukkulalle idästä ja koillisesta. Tätä silmällä pitäen hän lähetti 6. K:sta partion johtajan vänr. Jussila, jonka piti n. 1 km tien kaakkois- puolella kuitenkin tiedustella oliko siinä maastossa vihollisen miehitystä ja miten vahvaa. Partion etäisimmäksi tavoitteeksi määrättiin n. 1,5 km:n päässä oleva pieni lampi.

N. klo 10.30 saapui seuraava rykmentin komentajan käsky:

”Rykm. kom. Kokkosalmi 3.8. klo 9.45.
II P:n komentajalle.
II P keskeyttää hyökkäyksensä siksi, kunnes se on tuonut taisteluun kaikki voimansa ja järjestänyt tulituen, johon on käytettävissä II ja III P:n krh- osastot, rykm, raskas krh. joukkue sekä kaksi patteria.

Valmistelut hyökkäyksen jatkamista varten on kunnollisesti loppuun suoritettava klo 14 mennessä, jolloin tulen patal. komentopaikkaan.
O.Selinheimo
Ev.ltn.”

Luutn. Rounajalle lähetettiin käsky tuoda 4. K 6. K:n taakse. Luutn. Rounaja ilmoittautui pataljoonan komentopaikassa n. klo 11.

Partio Jussila palasi tuoden ilmoituksen, että retkellään se oli nähnyt pari ryssää, jotka partion huomattuaan olivat kääntyneet pakoon. Saarrostuksella etelästä olisi siis ilmeisesti hyvät mahdollisuudet.

III P:n komentaja Maj. Nisula saapui ottamaan yhteyttä ja ilmoittamaan rykmentin komentajan käskyn olevan, että hyökkäys oli suoritettava saksalaisten vasemmalta puolelta kukkulalle ja puhdistettava se vihollisesta. Kapt. Arimo oli määrätty järjestämään raskaiden aseidin tulituki.

Alkuperäistä suunnitelmaa oli siis muutettava. Kokkojärven itäisen rannan kasvillisuus oli sangen tiheää. Sen suojassa voitaisiin yllättäen päästä ryssän selustaan, edellyttäen, ettei ryssiltä olisi järveen saakka riittänyt kovin tiheää miehitystä. Tähän perustuen maj. Backman antoi seuraavan hyökkäyskäskyn:

”Vihollinen asemissa Kokkojärven itäpuolella olevan eteläisen vuoren etelärinteellä. Saksalainen pataljoona asemissa sen lounaispuolella, etenemissuunta maantie Kiestinkiin.

Patl. hyökkää puhdistaakseen vihollisesta sen osan eteläistä kukkulaa, joka jää järven ja maantien väliin jatkaakseen joko seuraavan kukkulan mahdollista puhdistamista tai liittyäkseen toisiin Kiestinkiin eteneviin joukkoihin. Hyökkäys suoritetaan seuraavasti:

”Etulinjassa vahvistettu 6. K, minkä takana vahv. 5 K. 100 m:n etäisyydellä ja tämän takana vahv. 4 K. samalla etäisyydellä.

Patl:n käyttää alistettu rykm. raskas krh, joukkue, III P:n krh. joukkue ja 2 patteria. Hyökkäystä edeltää 10 min kestävä lamauttamisammunta”

II P:n ja III P:n krh. joukkueiden tulen suunnitteli kapt. Arimo johdettavaksi siten, että II P:n kärjen mukana kulkisi Kokkojärven itärantaa pitkin merkin antolipulla varustettu mies, joka osoittaisi Kokkojärven länsipuolella asemissa oleville krh:ille patl:n etupään paikan.

Koska aamulla etenemään lähdettäessä ei rykmentillä ollut määrättyä komentopaikkaa ei oltu voita vetää sieltä puhelinyhteyttä III P:lla, joka myöhemmin oli lähtenyt liikkeelle, oli puhelinyhteys rykm. esikuntaan. Sen kautta tuli seuraava puhelinsanoma:

” Vastaanottaja maj. Nisula.
AK:n komentaja käskee II Patl. aloittamaan hyökkäyksen klo 12.15. Toimitettava käsky kaikille Backmanin vapaille joukoille nopeasti marssia patl:n komentopaikkaan. Jokainen mies kantaa mukanaan raskaiden aseiden a-tarvikkeita.
Allekirj. ev.luutn. O.Selinheimo
Antoi: kapt. Mainila
Otti : korp. Patala klo 11.25”

Hyökkäyksen piti alkaa paria tuntia aikaisemmin kuin oletettiin. Pataljoonan adjutantti lähti ottamaan yhteyttä miestensä luona linjassa olevaan SS-pataljoonan komentajaan ja selitti tälle II P:n tehtävän. Sovittiin, että jos saarrostus ommistuisi, eivät saksalaiset hyökkäyksen alettua ampuisi muita kuin selviä maaleja.

Koska 6. K oli kauimpana oikealla, muutettiin pataljoonan käskyä sikäli, että etenemisjärjestykseksi tuli: 5. K, 4. K, 6. K, 5. K:lla oli edelleen alistettu rykmentin pioneeripuolijoukkue vänr. Auran johdolla.

Klo 12.45 pääsi 5. K lähtemään liikkeelle. Se painui jonossa rantaviidakkoa pitkin, krh:t ampuivat muutamia ryhmiä eteen. 5. K:n perään liittyi jonossa 4. K. Nyt oli jo selvää, että ei ollut aivan rannassa miehitystä. Sen vuoksi liittyi pataljoonan komentoporras ja jääkärijoukkue 5. K:n perään 6. K:n yhä viipyessä. Paikalle jätettiin lähetti opastamaan 6. K muun pataljoonan perään.

Miehet olivat läpimärkiä, väsyneitä ja nälkäisiä, mutta onnistunut alku innosti.

Rantaa pitkin edettiin noin 700 m ja noustiin sitten rinteeseen. Tähän otti patl. kom. komentopaikkansa ja kutsui luutn. Tiesmaan ja Rounajan luokseen ja antoi käskyn: 5. K siirtyy oikealle ja pyrkii ottamaan yhteyden saksalaisten ketjuun. 4. K asettuu välittömästi 5. K:n vasemmalle puolelle. 6. K saavuttuaan ryhmittyisi ketjuun 4. K:n vasemmalle puolelle ja saatuaan ryhmitetyksensä valmiiksi lähettäisi ketjua pitkin ilmoituksen siitä, minkä jälkeen hyökkäykseen kukkulalle piti alkaa.

Pian saapuikin 6. K ja sai vastaavan käskyn.

Vähää myöhemmin ilmoittautui komentopaikassa luutn. Konttinen, 9. K:n päällikkö, ja ilmoitti saaneensa tehtäväkseen tutkia Kokkojärven itärannan. 9. K jatkoi etenemistään pohjoiseen.

N. klo 15 oli ryhmitys valmis. 5. K oli saanut yhteyden tiehen, sen vartta eteni pioneeripartio. Saksalaisiin oli otettu yhteys toistamiseen ja varoitettu heitä tulittamatta. Hyökkäys saattoi alkaa.

Taistelu oli kiivas, mutta ei kestänyt kauaa, hyökkäyksen suunta ilmeisesti yllätti ryssät. Osa heistä yritti vastaiskua, mutta 4. K:n eräät miehet, jotka juuri silloin olivat korkealla kallioilla, tuhosivat kallion juurella käsikranaatein vastaiskuosaston. Osa ryssistä palautui nähtävästi pakoon etelän kautta, mutta useat kymmenet pysyivät loppuun asti asemissaan, joihin tuhottiin. Paikalle jäi kivääreitä, jv:n konetuliaseita ja ammuksia suuret määrät.

N. klo 17.45 oli taistelu lopussa, kukkula puhdistettu ryssistä. Klo 18.00 oli myös patl:n komentoporras tiellä kukkulan laella. Omat tappiot todettiin muutamaksi haavoittuneeksi, komppaniat saivat käskyn koota miehensä ja asettaa varmistuksen: 5. K tien oikealle puolelle, 4. K tien vasemmalle puolelle tie m.l. ja 6. K 4. K:sta vasemmalle.

Vähän klo 18:n jälkeen saapui ev.luutn. Turtolalta seuraava tiedoitus:

”Lähettäjä Turtola Kokkosalmi klo 17.15
Vastaanottaja: Backman
Breitholg saappaanmuotoisen järven ja sen pohjoispuolisen järven välisen kannaksen itäpuolella ja hyökkää länteen päin. Turtola

(Piirroksessa oleva nimi Backman on ilmeisesti painovirhe, p.o. Breitholg)

N. klo 18.30 saapui ev.luutn. Selinheimolta, jolle heti taistelun tauottua oli lähetetty ilmoitus hyökkäyksen onnistumisesta, seuraava käsky:

”Lähettäjä: Paikka Päiväys Klo
JR 53:n kom. Kokkosalmi 3.8 18.10

II P:n komentajalle.

1. Vihollinen perääntyy II P:n asemista myöskin tien itäpuolella.

2. Saksalaiset joukot aloittavat hyökkäyksen klo 18.40 maantien itäpuolella, osallaan saarrostaen pienen ja saapaslammen eteläpuolelta.

3. II P jatkaa hyökkäystä maantien länsipuolelle ja ottaa yhteyden patl. Breitholgin kanssa, joka hyökkää maantien suunnassa länteen päin.

Yhteyden tultua otetuksi jatketaan takaa-ajoa yhdessä.

Ev. ltn. O.Selinheimo

Jonkin ajan kuluttua saapui kuitenkin paikalle ev.luutn. Turtola, joka palkinnoksi saavutetusta menestyksestä käski II P:n lepoon 4.8. klo 6:een saakka, jolloin sen piti jatkaa marssiaan. III P ja saksalaiset lähtivät jatkamaan etenemistä.

Varmistus järjestettiin ja leiriydyttiin. Taistelumaastoa haravoitaessa saatiin useita vankeja, m.m. läheiseltä suolta kuolleeksi tekeytynyt aliluutnantti, taisteliaj Novikoft, joka ihastuneena siitä, ettei häntä ammuta, vaan pääsi nuotiolle lämmittelemään, veti taskustaan paksun pinkan upouusia 3 ruplan seteleitä ojentaen ne majuri Badkmanille. Kovin hämmästyi Novikoft, kun majuri selittäen ruplan kurssin olevan nollassa heitti setelit tuleen.

Pataljoonalle jaettiin kahden päivän sissimuoma.

Kukkula, jolle pataljoona oli leiriytynyt, oli soistunut. Sen vuoksi yö oli usvainen ja muutenkin kylmä. Tervetulleesta levosta ei näin ollen saatu täyttä hyötyä.

Muuten ilta ja yö sujuivat rauhallisesti.

Päivän tappiot:

Liite n:o 22