Liite N:o 2. 5/JR 53:n sotapäiväkirjaan.

Liite N:o 2. 5/JR 53:n sotapäiväkirjaan.

E r ä i t ä  y l e i s h a v a i n t o j a  n. s. m o t t i v a i h e e n  a j a l t a.

Edellä esitetty ajanjakso komppanian vaiheissa tunnetaan yleisesti mottivaiheen nimellä. Tämä vaihe alkoi joukkojen siirryttyä radan suunnassa n. 20 km Kiestingistä itään ja vihollisen katkaistua huoltoyhteyden radan kautta. Radan kautta ei huoltoa voitukaan sitten suorittaa koko aikana siihen saakka, kunnes pataljoona 6.9.41 siirtyi noin kilometrin verran järvikannaksen länsipuolelle puolustuslinjaa valmistamaan.

Kun mottivaihe monessakin suhteessa on omalaatuista aikaa, esitän seuraavassa eräitä seikkoja, jotka eivät varsinaisen päiväkirjan puitteissa muuten tule kyllin selvästi esille.

P a t a l j o o n a n  h u o l t o:

(Pataljoonan huolto toimi luutn. Porkan kertoman mukaan seuraavasti.)

Pataljoonan huoltokeskus sijaitsi Kiestingissä. Komppanioiden talousaliupseerit oli viety komppanioiden mukana eteen. Ainoastaan pataljoonan huoltoaliupseeri parin apulaisensa kera toimitti tavarat junalla ja osaksi purilailla ”Kettuun” saakka (n. 17 km Kiestingistä itään radan varressa olevaan paikkaan.). Tänne lähettivät pataljoonat edestä hevoskolonnat jonkun upseerin tai hyvän aliupseerin johdolla. E-tarvikkeet kuormattiin Ketussa joko purilaisiin tahi hevosten kantosatuloihin, ja kolonna kulki radan eteläpuolta (Puron pohjoispuolella) rykmentin huoltoon, joka oli järven itäpäässä. Tämä matka oli hyvin vaikeaa, soista ja vetistä. Kun ilmat yleensä olivat sateisia, kastuivat leipätonkat ja suuri osa leivistä tippui metsiin. Sieltä niitä oli vaikea poimia, kun matkat yleensä suoritettiin yön aikana. Rykmentin huollossa toimitettiin talousaliupseerien avulla e-tarvikkeiden jako pataljooniin, tämän jälkeen komppanioihin ja edelleen joukkueittain. Tämän jälkeen tulivat komppanioista muutamat miehet hakemaan joukkueiden annokset ja joukkueissa tapahtui jakaminen miehille.

Yleisenä huomiona haluan mainita, että muona oli sinne säännöllisesti matkalla, mutta edellä mainituista vaikeuksista johtuen olivat annokset useinkin pieniä, mutta ketään ei sentään kuollut nälkään.

Johtuen purilaiden ja kantosatuloiden käyttämisestä saivat hevoset yleisesti säkälyöttymiä ja menivät rasittavista matkoista huonoon kuntoon. Pataljoonan hevosille suoritettiin sentään vaihto ja siitä syystä säästyivätkin pataljoonan hevoset pahimmalta.

K o m p p a n i a n  t a i s t e l u k u n t o o n  vaikuttavia seikkoja:

Komppanian taistelukuntoon vaikutti mottivaiheen aikana alentavasti epäilemättä se seikka, että täydennysmiehistö oli suurelta osalta alkujaan huoltotoimiin määrättyjä miehiä. Alkuperäinen komppanian miehistö vaistosi, ettei täydennysmiehiin voinut luottaa samalla tavalla kuin alkuperäiseen miehistöön. Tämä seikka hajoitti tavallaan komppaniaa kahtia.

Jatkuva levon puute aiheutti väsymystä, jonka vuoksi osa miehistä pyrki omin lupinsa linjoilta pois. Tästä seikasta onkin jo mainittu eräässä toisessa yhteydessä. Eräät valittivat hermojaan, jotkut joitakin muita vikoja, ja lääkäri määräsi useita apupalvelukseen. Kun komppaniassa oli jo entuudestaan ylimääräisiä apupalvelumiehiä, jäi toimitusjoukkueeseen runsaasti sellaisiakin miehiä, joille ei löytynyt mitään varsinaista tointa.

Kun komppanian toimiston taholla ei ollut mitään kuvaa tilanteen todellisesta kehityksestä, käännyttiin oma-alotteisesti kenttäsairaalan lääkärin puoleen pyynnöllä, että ylimääräiset apupalvelumiehet siirrettäisiin lääkärintarkastustietä rintamantakaiseen palvelukseen. Neuvoteltuaan asiasta divisioonan lääkärin kanssa ryhtyikin kenttäsairaalan lääkäri asiassa toimenpiteisiin. 8.9.41 siirrettiin rintamantakaiseen palvelukseen komppaniasta 1 aliups. ja 12 miestä.

Komppanian siirryttyä järvikannakselle esitti komppanian päällikkö edellisen lisäksi toimitettavaksi uuden lääkärintarkastuksen sellaisten kohdalle, jotka olivat osoittautuneet taistelukunnottomiksi. 12.9.41 toimitetussa lääkärintarkastuksessa lähetettiinkin rintamantakaiseen palvelukseen vielä kokonaista 18 miestä. Näin lähetetyistä oli osa viime sodan invaliideja tahi muuten vaivaisia, esim. sormia puuttui tahi käsi oli jäykistynyt, jonka johdosta apupalvelukseen määrätty. Erän oli huomattavan kuuro ja suuri osa ”tärähtäneitä.”

Edellä kerrottu siirto voi asiaa tuntemattomasta tuntua liian rohkeasti suotitetulta, mutta kun on läheltä seurannut asioiden kehitystä, voi todeta, että e.m. ”suursiivous” oli sillä hetkellä tosiaan tarpeellinen. Jäljelle jäänyt osa on ollut sen laatuista, että se on kyennyt nyt myöhemmin sulautumaan yhteen ja toimimaan yhteisvastuullisesti. Tähän sulautumiseen ei ole vaikuttanut yksinomaan aika, vaan huomattavalta osaltaan myös se, että ilmapiiri puhdistui.

Komppanian taistelukuntoon vaikuttavana tekijänä tulkoon vielä mainituksi, että miehistö on vielä jälkeenpäinkin muistellut motti-aikaa todella surkeana aikana. Tämä ei ihme olekaan, sillä saihan miehistö maata useinkin vesiperäisellä maalla vesisateessa vihollisen kranaattikeskityksessä, voimatta kaivaa itselleen minkäänlaista asemakuoppia. Ravinto oli useinkin kovin puutteellista. – Kun kuuntelee miehistön kertomuksia muona-annoksista, joita siellä jaettiin ja kun osapuilleen tietää, mitä sinne lähetettiin, niin tulee siihen käsitykseen, että pitkän huoltotien varrella hävisi tosiaan huomattava osa lähetetystä muonasta. Minne se joutui, sitä on tietysti mahdoton tietää.

Eräs seikka, jota myös on usein pienellä moitteella mainittu on se, että päällystön taholta kuvattiin mottivaiheen aikana edessä olevat taistelutehtävät, vihollisen voimasuhteet j.n.e huomattavasti pienemmiksi, kuin mitä todellisuudessa oli.

Niin usein kuin allekirjoittanut onkin ollut tilaisuudessa kuulemaan erilaisia juttuja mottivaiheen ajalta ja siihen liittyviä arvostelmia, olen kuitenkin tyydytyksellä pannut merkille sen seikan, että yleisesti on tajuttu se seikka, että tässä vaiheessa niin kuin muulloinkin on kukin tehnyt tehtävänsä taitonsa ja kykyjensä mukaan. Mitään syytöksiä ja jatkuvaa katkeruutta en ole komppanian keskuudessa havainnut. Siksi ei edellä kerrottuja huomautuksia muonitukseen y.m.s. suhteen tule suinkaan ymmärtää syytöksiksi. Olen ne halunnut esittää yksinomaan luodakseni mahdollisimman tarkan kuvan sen aikaisista olosuhteista.

Motista järvikannakselle siirtyminen muodostaa monessa suhteessa selvän rajan komppanian vaiheissa. Rauman komppanian historia päättyi Kuolemankukkulalla, mottivaihe muodosti oman osansa ja sitä seuraava asemasodan aika oman osansa yksikön historiassa.

Ennen kuin siirrymme seuraamaan asemasodan aikaa, esitän seuraavassa tappiotilaston koko ajalta:

                                           Ups.               au                  miehiä.

Kaatunut                              5                    7                    29

Haavoittunut                        6                    17                  61

Sairaana evakoitu                 3                    2                    22

Kadoksissa                           -                     2                    4

Tappiot yhteensä:                 14                  28                  116

 

Vahvuusilmoitus 6.9.41

                                           ups.                au                  miehiä.

Kirjoissa                              7                    32                  202
Komennuksella                                                                2
Lomalla                                                                           3
Sairaalassa                           4                    14                  77
Sairaana komppaniassa         1                    3                    17
Rivissä                                 2                    15                  103
Muonavahvuus                    3                    18                  120
Taisteluvahvuus                   2                    12                  83

 

Komppaniassa sairaaksi merkitty upseeri on vänr. Saarinen, Pekka, joka aikaisemmin haavoittui. Nyt hänet oli parantuneena siirretty komppaniaan, mutta hän anoi siirtoa johonkin autokomppaniaan sen vuoksi, että hänen polvensa lähti usein sijoiltaan. Tällaisen siirron hän myöhemmin monen vaiheen perästä saikin.

7.9.41 palasi komppanian entinen päällikkö luutn. Tiesmaa ja otti komppanian päällikkyyden vastaan.

                       x                   x                   x

Mottivaiheen loppuaikana on jäänyt jokseenkin ainoaksi tietolähteeksi vääp. Holtinkosken päiväkirja. – Seuraava osaa kootessa ei ole ollut käytettävissä mitään yhtenäistä lähdettä. Komppaniassa ei ole nim. päivittäin tehty mitään sotapäiväkirjamuistiinpanoja.

Asemasodan aika on – kuten jokainen tietää- yksitoikkoista ja tapahtumista köyhää aikaa. Olenkin pyrkinyt seuraavassa kokoamaan kaikki sellaiset tapahtumat, jotka ovat jollakin tavalla komppanian historiaa. En siitä syystä tavoittelekaan joka päivälle jotakin muistiinpanoa. Pääasiallisena tietolähteenäni olen tässä osassa käyttänyt omaa päiväkirjaani. Siitä syystä saattaa esitys tuntua jossakin määrin liiaksi ”töpinästä” päin seuratulta.