H a v a i n t o j a h e l m i k u u n l o p u s s a 1 9 4 2.
Komppanian vahvuus.
Komppanian vahvuus loka - helmikuun aikana selviää seuraavasta:
Tässä yhteydessä on mielenkiintoista luoda lyhyt katsasus alkuperäiseen Rauman komppaniaan, jonka sijoitusluettelo esitettiin 19.7.41. Silloin oli komppanian vahvuus 5 ups 21 aliupseeria 145 miestä.
16.1.42 täytetttiin sodan 1941 - 1942 muistomitallin esityslista. Tätä esityslistaa seurailemalla olen todennut, että haavoittumattomina säilyneinä alkuperäisiä Rauman komppanian miehiä ei nykyisin ole rivissä muuta kun seuraavat:
Komppania:
Kers. Kelahaara, Salomo
Alik. Virkkunen, Frans
Korpr. Karppinen, Pauli
- " - Lapinlampi, Nestor Jalmari
Stm Keränen, Eino Jalmari
" Kuukasjärvi, Kalle
" Kälkäjä, Kalle Aukusti
" Liekola, Kaarlo
" Liekola- Puurunen, Eino
" Marikainen, Kaarlo Johannes
" Orreveteläinen, Olavi Eemeli
" Parkkinen, Lassi
" Pesälä, Matti
" Pönkkö, Viljam
" Räisänen, KAarlo Johannes
" Takkinen, Aksel Abiel
" Vähäkuopus, Kalle Aukusti
Töpinä:
Kers. Keränen, Otto Veikko ase-au
Alik. Kiminki, Viljam Lääk-au
Alik. Kälkäjä, Matti Kompp.vääp.
- " - Kolho, Leo Kirjuri
Korpr. Lasanen, Kaarlo, Aukusti Ajomies
- " - Manninen, Adam Muonittaja
Stm Alatalo, Kalle Muonan kuljettaja
" Alatalo, Otto Ajomies
" Honkanen, Matti Ajomies
" Huhmasniemi, Vilho Ajomies
" Lehtola, Herman Postimies
" Piri, Vihtori Suutari
" Vikström, Armas Ajomies
" Vähäkuopus, Kalle - " -
Alkuperäisestä tst-vahvuudesta on siis jäljellä haavoittumattomina 2 aliupseeria ja 15 miestä. Alkuperäisestä kirjavahvuudesta on jälkjellä 6 aliupseeria ja 26 miestä.
Johtuen komppanian vähäisestä vahvuudesta on asemasodan aikakin muodostunut komppanialle melkoiden rasittavaksi. Lepoaika vartiovuorojen välillä on jäänyt useasti peräti lyhyeksi, kun vartiopaikkoja on leveällä alalla paljon ja miehiä vähän. Näin ollen ovat nekin päivät, jotka ovat jääneet kokonaan vaille päiväkirjamerkintääkin, olleet komppanialle täysin kuormitettuja ja työn täyteisiä aikoja.
X X X
Mainittakoon lopuksi jotakin joutohetkien ajan vietosta. On ymmärrettävää, että varsin monipuolista ei harrastelu tällaisissa oloissa voi olla. Kesällä oli kalastus vilkkaan harrastuksen kohteena, vaikka pyydyksistä ei ollut tietoa ja veneistä luonnollisesti vieläkin kovempi puute. Karjalan kalarikkaat järvet osoittivat kuitenkin harvinaista "vieraanvaraisuutta" pyydyksettömiäkin kulkijoita kohtaan.
Samat järvet tarjosivat myös virkistäviä uintitilaisuuksia ja viihtyisiä saunarantoja.
Erikoisen harrastelualansa muodostivat myös erilaiset muistoesineet. Ensimmäisiä tällaisia olivat Makarielan järven rannalla valmistetut tuohikirkit, pienet rasiat. Siellä syntyi myöskin kontti, joka sittemmin oli uskollisesti kirjurin selässä ja jonka johdosta hän konttikirjurin nimen saikin. Näitä esineitä seurasivat Kananaisten lähellä ja myöhemmin valmistetut alumiinisormukset, joita on tehty pitkin aikaa myöhemminkin. Asemasodan aikana alettiin valmistaa peltitulppia ja rannerenkaita. Niihin saatiin ainetta Stukien pudottamista polttoaineen vara-astioista. Tuppi- ja rannerengasmestareina esiintyivät komppaniassa erikoisesti suutari, stm Sakari S ä r k e l ä ja keittäjä, stm Reino K ä l k ä j ä sekä postimies stm Herman L e h t o l a.
Valmistettujen esineiden suhteen oli havaittavissa huomattavaa kehitystä harrastelijoitten perehtyessä työhönsä. Epäilemättä tulevat tällaiset esineet vielä vuosien perästä olemaan mieluisia muistoesineitä Kiestingin suunnan sotaretkestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti